lauantai 26. helmikuuta 2011

Käyn ahonlaitaan, minä ilman paitaa

Nykyään monessa asiassa suositellaan ja suorastaan vaaditaan paljon tutkintoja, akateemista osaamista, kaavioiden piirtämisen taitoa ja muuta vastaavaa. Mutta mutta, missä on maalaisjärki? Totta kai kaikella osaamisella on tärkeä tehtävänsä, mutta ilman tervettä järkeä ei hienoimpienkaan asioiden osaamisesta ole hyötyä bisnesmaailmassa.

Luin Esko Reinonpoika Alangon teosta Bisnes, menestys & maalaisjärki, ja se oli todella mukavaa luettavaa! Ei vaikeaa akateemista löpinää, joka ainakin itseltäni menee aivan yli hilseen. Itselle tuntui löytyvän kirjasta lisää motivaatiota nykyisen työni tekemiseen.

Kirjassa sanottiin useaan otteeseen, että hyvinvoivalla henkilökunnalla on hyvinvoivia ja tyytyväisiä asiakkaita. Tulosta saadaan aikaiseksi, kun tehdään työtä mukavassa työpaikassa intohimolla, ei raipan jäljet takamuksessa. Asiakaspalvelun pitää olla aitoa. Ja se, että tuloksen teossa tyyli on vapaa. Ei renttumiestä kannata pakottaa pukuun tekemään työtään, jos siitä tulee vaikeaa ja ei-omannäköistä.

Asiakkaita pitää kuunnella oikeasti. Väkinäisyys paistaa läpi. Ja asiakkaista pitää huolehtia! Kirjassa kerrottu esimerkki ja myös omasta elämästä tuttu tarina on, kun autokauppias soittaa pari viikkoa auton ostamisen jälkeen, mitä olet tykännyt autosta. Ohhoh, äijää oikeasti kiinnosti mitä olen tykännyt, hän ei vain halunnut saada minulta myyntitilanteessa hyvää välirahaa ja vielä vanhaa autoa alta. Sieltä kaupasta voisi toisenkin uuden Opelin hakea!

Ja tekstin otsikolla tarkoitan sitä, että ollaan omia, aitoja itsejämme työssä, vaikka se vaatisi rohkeutta olla erilainen :)

Jenna Saarinen
(oman lukulistan kirjasta kirjoitettu blogi)

Ei kommentteja: