totuusko kosmetiikasta?

Luin Rita Stiensin kirjan "Totuus kosmetiikasta - Parasta iholle, hiuksiin, meikkiin" kahdenkin projektin vuoksi. Olen mukana Tyky-illan järjestämisessä, sekä kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin päivän järjestämisessä nuorille. Halusin tutustua juuri kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin kosmetiikan muodossa - mikä on iholle ja ihmiselle hyväksi, mikä ei, ja miten omiakin ajatuksia asioista voisi päivittää. Olemme myös suunnitelleet ottavamme tyky-illan "työntekijöiksi" myös sellaisia henkilöitä, joilla ei ole ammatillista koulutusta ennestään, jolloin meidän tulisi neuvoa heille hieman käsihoitojen tekemistä ja muuta kauneudenhoitoon liittyvää, joten ajattelin kirjasta löytyvän vinkkejä myös näihin aiheisiin.

Ensinnäkin on todettava, että kirja on suoranainen ylitys luonnonkosmetiikalle. Vaikka Stiens onkin ulkomailla tunnettu kosmetiikasta puhuja, en ehkä sulata ihan kaikkea hänen kirjoituksiaan ottamalla asioista enempää selvää. Totta tietenkin, että luonnonmukainen kosmetiikka on varmasti parempaa, mutta välillä kirjoituksista saa sen kuvan, että maailmanrauhakin olisi mahdollista jos vain kaikki käyttäisivät luonnonkosmetiikaa. Kuitenkin, kirjassa on mielettömästi hyviä vinkkejä, ja suosittelenkin sitä jos haluaa tietää hieman enemmän kosmetiikasta ja sen vaikutuksista.

Kirjan teorioita ja tietoja pystyy hyvin soveltamaan projekteihin "tietomuodossa"; esimerkiksi hiuksiin haudehoitoa tehdessä on mukava kertoa asiakkaalle, miten hoitoaine vaikuttaa, mitkä ainesosat siinä vaikuttavat ja miten eri aineet eroavat toisistaan. Se ei ehkä ole konkreettista työtä tapahtuman onnistumisen suhteen, mutta varmasti tekee tilaisuudesta asiantuntevamman, ja osallistujat tuntevat saavansa muutakin kuin vain kiva hoidon - myös tietoa, jolla he voivat itse vaikuttaa omaan hyvinvointiinsa.

Kirja on myös siinä mielessä mielenkiintoinen, että se kertoo hyvin paljon erilaisista kosmetiikkayrityksistä. Tämän avulla pystyy itselle selkeyttämään, mikä yritys omistaa minkäkin kosmetiikkamerkin, mistä on varmasti hyötyä jos tulevaisuudessa onnistuu tekemään yhteistyötä isompiekin kosmetiikkamerkkien kanssa - onhan asiantuntevaa tietää, mitä tuotteita yritykseltä löytyy ja millainen yritys yleisestikin on, vaikkakin vain pieneltä pintaraapaisulta.

- Elina

vanhassa vara parempiko?

Yksi blogikirjoituksemme aiheista käsitteli uutta ja vanhaa markkinointia. En lukenut tehtävää varten yhtäkään juuri vanhasta markkinoinnista kertovaa kirjaa, sillä ajattelin käsitteleväni vanhana markkinointina yleisiä lehti, tv, radio, suoramainonta yms. mainontaa. Uuteen mediaan ja mainostamiseen paneuduin kuitenkin Brändi kulmahuoneeseen kirjan kautta, joka käsitteli esimerkkien muodossa erilaisten suomalaisten yrityste markkinointia ja brändäystä.

Tuntuu, että ihmiset ovat yleisesti kyllästyneet esimerkiksi tv:ssä, lehdissä ja bussipysäkeillä oleviin mainoksiin. Moni vaihtaa kanavaa mainostauon ajaksi, liimaa oveensa "ei mainoksia" lappusen tai ohittaa muuten vain mainokset antamatta niille silmäystäkään. Ihmiset ovat alkaneet huomaamaan, mikä on "piilomainontaa" ja silmä on jopa alkanut tottua erilaisten nettiselaimien sivuilla oleviin bannereihin. Ihmiset ovat selkästi alkaneet kyllästyä normaaliin mainontaan.

Mitä sitten on tullut tilalle? Tällä hetkellä tuntuu suurimmalta, kuumimmalta ja parhaalta tavalta mainostaa Facebookissa. Yritykset luovat tiuhentuvaan tahtiin omalle liikkeelleen facebook-sivuja, jossa kertovat kuulumisiaan, jakavat infoa ja alekuponja ja tekevät liikkeistään inhimillisempiä, kutsuvampia. Sen jälkeen kun yritys on facebookissa, se ei ole vain joku kulmahuoneistossa majaa pitävä yritys X, vaan sosiaalisen median hyödyt huomannut innovatiivinen yritys, johon on kiinnostavaa tutustua lähemmin.

Toinen, toisaalta hieman haastavampi mainontamuoto on sosiaalinen media muuten. Pelkkä facebook-sivu ei yleensä riitä, vaan ihmiset tulee saada liikkeelle. Kiinnostumaan, innostumaan, uteliaiksi ja tuntemaan erilaisia tunteita yritystä kohtaan. Mieleeni jäi esimerkki Brändi kulmahuoneeseen! -kirjasta, jossa kerrottiin Nanson innovatiivisuudesta markkinoinnissa; mainostaessaan uutta Lempivaate-mallistoaan, he palkkasivat Paola Suhosen malliston suunnittelijaksi, ja lanseerauksessa käytettiin uutta markkinointia - lanseeraus ei ollutkaan yleinen mediatilaisuus, vaan Paola piti yksityiset kotibileet ystävättärilleen, joita toki mainostettiin ja joista vihjailtiin. Kaikki olivat halukkaita kuulemaan, ketä juhlissa oli ollut ja mitä vaatteita mallistossa oikein oli. Nanso teki kielletystä ja yksityisestä haluttua tavaraa, ja mediajulkisuus oli taattu, kuten myös Lempivaatemalliston suosio.

Sama ihmisten uteliaisuuden nostatus on toiminut monesti muulloinkin. Luin yhtenä kirjana kirjan Igglo, taivas kattona. Kun Igglo oli suunnitteilla, Igglon henkilökunta valokuvasi kaikki Helsingin asuintalot omaan portaaliinsa, josta ihmiset pystyivät saada käsityksen millainen taloyhtiö tai pihapiiri on kyseessä. Kuvien tarkoituksesta ei aluksi kerrottu tarkasti julkisuuteen, ja ihmisiä melkein jopa härnättiin. Julkaisipa Igglo jopa mainoksen otsikolla "Psst... Kotitalosi on Igglossa", josta monet yrittivät jopa vääntää oikeusjuttua kotirauhan rikkomisesta. Mutta juttu toimi. Jo lanseerauksen ensimmäisellä viikolla palvelussa oli enemmän katselijoita kuin oli koskaan uskottu, ja ihmisiä kiinnosti tämä kauan hehkutettu, salainen ja uusi palvelu.
















Ihmiset ovat markkinoinnissakin laumaeläimiä. Jos ne näkevät muidenkin pitävän jostain ilmiöstä, he varmemmin lähtevät siihen mukaan. Jokainen haluaa kuulua joukkoon ja olla se joka tietää ensimmäisten joukossa uudesta it-ilmiöstä. Sosiaalinen media on usein myös ilmaista mainontaa - itse olen useammankin kerran huomannut työskennellessäni koruliike Glitterissä, että sen jälkeen kuin jossain tämän hetken kuumimmista muotiblogeista on mainittu jokin liikkeemme tuote, tulee liikkeeseen ovista ja ikkunoista ihmisiä, jotka haluavat sen lintusormuksen/viitan/pöllökaulakorun/meripihkasormuksen tai mitä vain, joka on näkynyt sen ja sen blogissa. Vaikka Glitter itse kuinka mainostaisi samoja tuotteita tuhansia maksavissa tv-mainoksissa tai printtimediassa, ei mikään saa massoja liikkeelle yhtä hyvin kuin sosiaalinen media.

Ihmisillä on selkeästi sopulin luonne, ja sosiaalinen media on löytänyt oman "sinisen merensä" ihmisten alkukantaisesta luonteesta, ja valitettavasti lehdet, tv- ja radiomainonta sekä muu suoramainonta on jäänyt tappelemaan vanhan markkinoinnin punaiselle merelle. Niissä mainonta toimii ja saavuttaa varmasti "ihan ok" tuloksia, mutta kuten on sanottu, jos tekee kaiken aina samalla vanhalla lailla, ei voi olettaa saavansa muuta kuin samaa vanhaa.


Elina

Kohti sinistä merta?

Päätin lukea monen netistä löytyneen arvostelun jälkeen koulummekin kirjastosta löytyvän Sinisen meren strategian. Kirjan on kirjoittanut W. Chan Kim ja Renée Mauborgne, ja sitä on pidetty yhtenä suurimmista ja upeimmista strategiakirjoista. Halusin siis tietää, mikä on tämän tylsähkön näköisen kirjan vetovoiman syy.

Heti aloitettuani kirjan lukemisen, olin hyvin yllättynyt. Kirja oli hyvin ihmisläheinen, ja etenkin helposti ymmärrettävä. Vaikka kirjassa vilahtelevat kaaviot loivatkin aluksi pienen ymmärtämättömyyden ilmapiirin, sain huokaista helpotuksesta ja huomata tajuavani jokaisen kaavion! Uutta blondille.

Kirja nojaa hyvin vahvasti esimerkkeihin, ja vaikka suurinta osaa kyseisistä firmoista en etukäteen tuntenut, esimerkit olivat silti hyvin ymmärrettäviä ja innostavia. Kukapa ei haluaisi uudistaa markkinoita ja korottaa hintoja ja päästä siniselle merelle, jossa kilpailua ei esiinny, vaan yritys pyörittää monopoliasemassa omia markkinoitaan. Muut entiset kilpailijat saavat luvan jäädä veren värjäämälle punaiselle merelle tappelemaan siitä, kuka myy eniten halvimmalla.

Luin kirjaa aina bussimatkoilla ja muina pieninä hetkinä, enkä tainnut avata kirjaa kertaakaan kotona ns. "vapaa ajalla", mutta kirja tuli silti yllättävän nopeasti luettua. Alun esimerkkien jälkeen halusi tietää, miten itse voisi joskus tulevaisuudessa olla sinisen meren edelläkävijä, ja kirjassa olikin kerrottu hyviä strategioita siihen, miten oman yrityksensä laivan keulan voisi saada kääntymään kohti parempia apajia. Tietenkään yksikään kirja, ei edes tämä, voi olla yrityksen raamattuna ja saada kaikkia yrityksiä voitokkaiksi, mutta ainahan voi yrittää. Ja vaikka sinisen meren strategia kuulostaakin kirjassa helpolta toteuttaa, ei se sitä todellisuudessa ole - miksei maailmassa muuten olisi enemmän näitä siniselle merelle päässeitä yrityksiä?

Itselleni suurin yllätys ja hämmästys oli aluksi kirjan keino luopua vanhoista asiakkaista. Miten tyhmää hyljätä vanhat hyvät asiakkaat? Mutta kun kirjaa luki eteenpäin, ymmärsi myös idean takana olevan ajatuksen - kaikilla yrityksillä on ne samat vanhat hyvät asiakkaat, joista kilpaillaan, mutta he voivat hyvin helposti kääntää kelkkansa paremman tarjouksen tullessa vastaan. Sen vuoksi täytyisikin keskittyä ei-asiakkaisiin ja siihen, miksi he eivät ole asiakkaita ja mitä yhteistä juuri näillä ei-asiakkailla on. Sen avulla voi helposti seilata siniselle merelle, ja vallata kaikki markkinat, ilman mitään kilpailua.

Suosittelen kirjan lukemista kaikille, etenkin jos on perustamassa yritystä tai jossain projektissa esimerkiksi uudistamassa liiketoimintaa tms. Tai itse asiassa suosittelen ihan kaikille, sillä kirja avaa silmiä aika paljonkin koskien markkinoinnin itsestäänselviä sääntöjä. Harmittaa, etten jotenki saa omia ajatuksia ja innostusta niin hyvin välitettyä tähän postaukseen kuin olisin halunnut, sillä kirja on todellakin jokaisen sekunnin arvoinen, minkä sen parissa viettää.

Elina

Tehdään todellisuudesta hohdokkaampi

Jokainen nainen (ja mies) tietää, että kosmetiikkamainokset eivät ole realistisia, ainakin tämän ei pitäisi olla jäänyt huomaamatta. Silti uskomme tuotteiden tekevän ihmeitä. Järki ja tunteet ovat ristiriidassa. Mielikuvat, joita luomme tuotteeseen voittavat järjelliset perustelut. Ulkonäkö on monelle naiselle, miehiä unohtamatta, erittäin tärkeä asia. Eikä turhaan, sillä ihmisethän arvioivat toisen aluksi ulkomuodon perusteella. Tähän liittyy se monesti ulkkonäön yhteydessä mainittu sana: Ensivaikutelma.

Voin suoraan sanoa, että olen mainosten orja. Jos mainos on toteutettu visuaalisesti niin, että se kolahtaa, myös mainoksen tuote on pakko hankkia. Tunnen, että saan palasen mainoksen antamaa mielikuvaa. Jos esimerkiksi mainos on kuvattu auringon paisteessa valkoisella hiekkarannalla sininen meri vieressä, tuotteesta tulee aina mieleen upea maisema ja tuotetta käyttäessäni voin jopa tuntea mainoksen auringon ja nähdä sinisen meren. Juuri tätä mainoksilla haetaan. Ihmisille halutaan muodostaa positiivinen tuntemus tuotteesta, jonka seurauksena se myös ostetaan. Tiedän tuotetta ostaessani, että ilman mainosta en olisi tuotetta hankkinut, mutta järkipuheet eivät siinä kohtaa enää auta.

Otetaan esimerkkinä Reebokin Easytone kenkien mainos. HALUAN ne, en niinkään tarvitse uusia lenkkikenkiä, mutta kun haluan ne. Oikeastaan en halua niitä kenkien takia vaan, koska haluan samanlaisen takapuolen kuin mainoksen malleilla. Luulen, että kengät antaisivat sen minulle tai ainakin saisivat takapuoleni mielikuvissani näyttämään samanlaiselta. Tiedän, että mainoksen mallit eivät kenkiä ole käyttäneet vaan heidän takapuolensa ovat saatu näyttämään tuolta muilla keinoin. Silti HALUAN ne!





Hyvä vai huono asia? siinäpä kysymys. Itse tykkään mainoksien tuomista mielikuvista. On kivempi tuntea näyttävänsä mainoksen mallilta ja saada ihonsa näyttämään yhtä hyvältä kuin todeta ettei mitään ole tehtävissä ja ajatella, että ennen kuvan muokkausta mallit näyttivät aivan tavallisilta. Haluan jatkossakin nähdä TV:stä hohdokkaita ja epärealistisia mainoksia.

Mari

New, new, new and little less old marketing

Sanotaan, että ei voi ymmärtää nykyhetkeä ellei tunne menneisyyttä. Millain tämä sitten liittyy markkinointiin? Mielestäni ei mitenkään. On tärkeämpää on keskittyä siihen, mikä on pinnalla markkinoinnissa ja mainonnassa juuri nyt. Tehtävänantona oli kuitenkin kirjoittaa vanhasta JA uudesta markkinoinnista, joten mainitaan nyt se vanhakin markkinointi. TV ja lehdet ovat näitä ikuisuuden ajan käytettyjä mainonnan keinoja. Ihmisten medialukukyky on kuitenkin kehittynyt niin, ettei perinteisillä mainoksilla päästä enää haluttuihin tuloksiin. Tuloksilla tarkotan sitä, että kuluttajat saadaan ostamaan palvelua tai tuotteita. Suoramarkkinointi on jo muodostunut kirosanaksi kuluttajien korville. Yrittäjien pitää siis löytää uusia väyliä saadakseen tuotteensa tai palvelunsa ihmisten mieliin.

Vastaus on sosiaalinen media. Mainonta pitää saada sinne, missä se saavuttaa suuren yleisön. Sosiaalinen media kattaa Facebookin, Twitterin, Bloggerin, My Spacen, Skypen jne.. Listaa voi jatkaa ja koko ajan kehittyy uusia vastaavia sosiaalisen median sovelluksia. Miksi nämä ovat uusia markkinoinnin kanavia? 4 SANAA: halpaa, näkyvää, ihmisläheistä, välitöntä vuorovaikutusta.

Seuraavaksi hyviä esimerkkejä sosiaalisen median käytön hyödystä.

Firefox –internetselain saavutti huiman suosion käyttämättä mainontaan yhtään rahaa. Selain lanseerattiin blogin kautta ja tieto uudesta hyvästä selaimesta levisi suusta suuhun –mainonnalla sosiaalisen median kautta. Luottamus selaimeen syntyi paremmin, kun joku läheinen, yrityksen ulkopuolinen ihminen suositteli sen lataamista. Puoli vuotta lanseerauksen jälkeen Firefox oli ladattu yli 50 miljoonaa kertaa ja latauksien määrä oli yhä kasvussa.(Scoble & Israel 2008, 54). Suuren kohderyhmän tavoittaminen on siis mahdollista ilman suurta mainoskampanjaa.

Netissä mainostaminen todella siis toimii ja tieto leviää kuin häkä verrattuna perinteisiin keinoihin.

Toinen hyvä esimerkki löytyy kauneudenhoitoalan markkinoinnin lehdestä GCI magazinen artikkelista.( Lehden nettisivuilta www.gcimagazine.com löytyy lehdessä julkaistut artikkelit ja suosittelen niiden lukemista). Artikkeli käsittelee Lähi-Idän naisten lisääntyvästä kosmetiikan käytöstä. Aiemmin arabinaisten tietous kosmetiikasta on levinnyt mouth to mouth ja suurin ostopäätökseen vaikuttava tekijä on luottamus brändiin. Nykyään kuitenkin suurin osa nuorista arabinaisista kuuluu johonkin sosiaalisen median yhteisöön ja myös brändit ovat tämän myös huomanneet: Olay esimerkiksi julkaisi nettisivun, joka on suunnattu pelkästään arabinaisille. Sivulla on myös foorumi, jossa naiset voivat luoda oman verkostonsa. Selvästi tällä kalastellaan arabinaisten ostopäätökseen vaikuttavaa tekijää eli luottamusta, OVELAA! Arabinaisille kohdistettu mainonta netissä selvästi toimii, siitä on todisteena: kosmetiikkamarkkinat Lähi-Idässä ovat arvoltaan 7,2 biljoonaa dollaria ja vuosittainen kasvu on 12%.

Luulenpa, että uudet markkinat ovat sekä netissä että Lähi-Idässä.

Mari

Blogiessee Uusi & vanha markkinointi

Blogiessee; Uusi ja vanha markkinointi


Markkinointia on ollut olemassa kauan, oikeastaan aina siitä asti kun ihmiset ovat ruvenneet käymään kauppaa keskenään. Alussa tyyli saattoi olla "ostat tai itket ja ostat" (näen sieluni silmin luolamiehen nuija kädessä myymässä naapuriluolan asukille mammuttia), mutta nykyään markkinointi itsessään on muuttunut melkoisesti. Tämä aiheuttaa monelle vanhan koulukunnan edustajalle joko varhaisen eläkkeelle jäämisen tai konkurssin, mikäli ei pysty vastaamaan uuden markkinoinnin haasteisiin.

Mitä vanha markkinointi oikeastaan on? Luulin, että se olisi ollut ihmisläheisempää, mutta ainakin niinkin luotettava lähde kuin Wikipedia on eri mieltä. Sen mukaan ennen keskityttiin myynnilliseen voittoon, ei välttämättä siihen, palaako asiakas ja syntyykö vakituinen asiakassuhde. Puhutaan myös niin sanotusta 4P- mallista; hinnasta (price), myynnin edistämisestä (promotion), tuotteesta (product) ja jakelusta (place).

Lapsena olin helpohko mainosten uhri. Minuun vetosivat joka jouluiset lelulehdet (ai ai kun oli helppoa vain ruksia ne, mitä toivoi) sekä etenkin Tv-shop. Olisin kovasti halunnut ostaa äidilleni (joka siis on maailman paras) Tv- shopissa mainostetun sormuksen, hinta oli muistaakseni sellaiset 1500 markkaa. Taskurahat eivät valitettavasti ihan riittäneet, mutta onneksi äidin mielestä koko sormus oli joka tapauksessa niin ruma ettei hän olisi sitä huolinutkaan. Olin siis potentiaalinen ostajauhri mutta ilman sponsoria hyödytön markkinataloudelle.

Uusi markkinointi on tuonut peliin mukaan internetin. Ei ole enää puhettakaan, että yritykset pärjäisivät pelkän puskaradion, lehti-ilmoittelun tai edes television avulla. Blogeja, facebookia ja kotisivuja pidetään jo lähes pakollisina oli yritys mikä tahansa. Netti on kyllä loistava väline; se on nopea, se tavoittaa monen monta henkilöä ja se on edullinen ellei jopa ilmainen.

Nykyiset markkinointiopiskelijat viedään blogien ja sosiaalisen median maailmaan, ja puhutaan jatkuvasti erilaistumisesta. Aika itsenäinen opiskelutapa antaa eväät hankkia tietoa itse, eikä oppimista supisteta tai vedetä taaksepäin. Ryhmätöissä ja projekteissa sitten sovelletaan teoriaa käytäntöön ja saadaan aikaan käytännönläheisempää oppimista. Tämä luo todellisen uhkan parikymmentä vuotta alalla toimineille markkinoijille. Mutta entäs, jos nämä vanhat jermut sisäistävätkin nykymarkkinoinnin kulmakivet blogeineen päivineen? Silloin en usko meillä uusilla olevan paljoakaan nokan koputtamista asiaan, onhan heillä takanaan rautainen kokemus ja mahtava tieto-taito. Lisäksi heillä on takanaan asiakassuhteita ja verkostot, joita me uudet ollaan vasta hankkimassa.

Nykymarkkinoinnin hyvänä ohjenuorana voisi kai pitää, ettei mitään ohjenuoraa ole (kunhan ei lakia huvikseen ryhdy rikkomaan). Eteenpäin markkinointi kehittää joka tapauksessa koko ajan.

-Jenni

Aika kultaa muistot

”blogiessee”

Lapsuudesta tulee mieleen paljon muistoja, ja paljon on jäänyt esimerkiksi tv-mainoksia mieleen, hyvässä ja pahassa. Kaikilla näillä on ollut paljon merkitystä siihen, mitä leluja meillä on ollut, mikä on ollut sen hetken pakko saada- juttu, ja ehkäpä jopa siihen, millaisia ihmisiä meistä on kasvanut. Tai no totta kai se on vaikuttanut, omalla kohdallani ainakin uskon että jossen olisi saanut sitä Baby Bornia, jonka kanssa voi leikkiä äitiä (ja vain TÄMÄN nuken kanssa voit leikkiä äitiä sanoi tv), en välttämättä tykkäisi lapsista. Tai no, mene ja tiedä sitten.

Jokaisen hetken markkinointi kertoo sen ajan ihmisistä paljon. Nyt me katsotaan markkinoinnin keinoja kymmenen vuoden takaa, ja todetaan jotain. Ollaanpas oltu tyhmiä? Miten me keksittiinkin noin hyvä idea silloin? Ajatukset voivat olla negatiivisia tai positiivisia. Silloin on kuitenkin toimittu parhaalla tavalla, mikä silloin on ollut mahdollista. Mennyttä ei voi muuttaa, vaikka niin kovasti välillä haluaiskin.

Ensimmäiset markkinointimerkit löytyvät jo vuodelta 1775. Siitä kun laskee tähän päivään niin aika paljon on markkinoinnilla pelattu ja vaikutettu. Ennen markkinointi käsitti eniten lehtimainontaa. Mainokset olivat lähinnä tiedottavia: Suomen kravattikauppa, osta komea kravatti, halpa hinta. Siinä siis perusmainos reilun sadan vuoden takaa. Yksinkertaista ja toimivaa.

Sitten suomalaisten läheisen ystävän, Viinan, pariin. Viinaa ja tupakkaa mainostettiin jokamiehen pakollisina tuotteina. Rahaa alkoi olla muuhunkin kuin leipään, joten nautintoaineita kehiin ja pää sekaisin! Ilmankos Eppu Normaalikin laulaa Murheellisten laulujen maasta.

Pikkuhiljaa markkinointia alettiin toteuttaa muutenkin kuin vakavalla kasvolla, ja pilapiirroksia tehtiin ja mainosten sekaan ujutettiin huumoria. Elämässä pitää olla huumoria.

Siten tuli televisio, joka räjäytti potin. Tuotteita voitaisiin markkinoida liikkuvan kuvan avulla. Mainoksista tuli niin suosittuja, että firmat käyttivät tv-mainoksesta napattua kuvaa mainoskuvana (esim. KOFF). Kyllähän se tietysti loi aivan uusia väyliä kertoa asioista.

Mitä markkinointi sitten on tänä päivänä? Suuren suuri viidakko, jossa kaikki on mahdollista. Ihmisiin vaikutetaan kaikenmaailman psykologisilla keinoilla, mainokset suunnitellaan piirun tarkasti, yrityksiä brändätään ja kaikki yrittävät olla parhaita. Jatkuvaa sotaa siis. Hyvä asiahan se on, että vain taivas on rajana, mutta musta ainakin olisi kiva nähdä yksinkertainen vanhanajan mainos lehdessä tai telkkarissa. Aina ei jaksaisi miettiä, mikähän tässäkin mainoksessa nyt on tarkoituksena kun on niin paljon kaikkea hienoa monimutkaista. Ehkä mun täytyy tehdä se mainos itse. :)

Ps. Tiesittekö, mistä sanonta ”Hymyilee kuin Hangon keksi” tulee? Mainoksesta vuodelta 1926. Aika kultaa muistot.

Kirjana käytetty Visa Heinosen ja Hannu Konttisen Suomalaisten mainonnan historia- kirjaa

Jenna Saarinen

Teorian sov. käytäntöön Jenni

Teorian soveltaminen käytäntöön: Juha Herkman ”Kriittinen mediakasvatus” 2007


Tulevia projekteja ja miksei ihan yleensä elämääkin varten perehdyin mediakriittisyyteen. Aihe on äärettömän kiinnostava ja AJANKOHTAINEN, pommitetaanhan meitä tavallisia kuolevaisia tarpeellisella ja tarpeettomalla infovyöryllä jatkuvasti (ääriesimerkkinä wikileaks, joka ei hyödytä kuin tekijöitään).

Herkmanin Kriittinen mediakasvatus kertoo visuaalisesta lukutaidosta, sen ongelmista ja ratkaisuista. Ymmärtääkseen kuvia olisi ymmärrettävä myös eri tulkintoja, joka puolestaan vaatii kulttuurista lukutaitoa. Olemme visuaalista pullamössösukupolvea (tai ainakin meitä kymmenen vuotta nuoremmat tuntuvat olevan), ja medialla on suurempi kasvatullinen osuus nuorisoon kuin esimerkiksi nykyopettajilla. Tämä aiheuttaa median luomaa identiteettien heijastusta; kuka olen vai olenko ei- kukaan? Big Brother- talo ei välttämättä anna oikeaa vastausta oman itsensä hakemisessa.

Miten opitaan tulkitsemaan mediaa kriittisesti? Tieto lisää tuskaa, mutta muutosta ei voi tapahtua ellei saada tietoa asiantuntevilta tahoilta, puolesta ja vastaan. Puolueettomuus olisi kova sana ja tuntuisi olevan punainen lanka tässäkin asiassa. Aina ei tarvitse olla veren maku suussa kritisoimassa jokaista mainosta ja Tv- ohjelmaa.

”Tyhmä ei ole se joka pyytää, vaan se, joka maksaa.”

-Jenni

Adobe Photoshop Day Cream?

Photshop on nykypäivänä yksi suurimmista kosmetiikkamainonnan apuvälineistä. Lehdistä on vaikea löytää yhtään mainosta, jossa mallilla olisi jäljellä luontaiset juonteet, todellinen vyötärönympärys tai muut inhimilliset puolensa. Moni järkyttyy nähdessään miltä Madonna, Britney Spears, Eva Longoria ja monet muut julkisuuden photoshop-kuurin käyneet henkilöt oikeasti näyttävät. Jopa moni mainosalalla tai muuten kauneudenhoitoalalla työskentelevä kertoo hämmentyneensä, kun on tajunnut mitä kaikkea kuvankäsittelyllä voikaan saada aikaan. Voidaanko siis odottaa, että kuka tahansa tavan tallaaja tajuaisi TÄYSIN, miltä Madonnan kuuluisi oikeasti näyttää?

Parin viime vuoden aikana on mainonnan realistisuuteen alettu kiinnittää entistä enemmän huomiota - ainahan mainonnan on tiedetty olevan yhtä fiktiivistä kuin Harry Potter, mutta asiaan ei ole uskallettu ottaa sen suuremmin kantaa. Eikä olla muistettu myöskään sitä tosiseikkaa, että osa ihmisistä, etenkin nuoret, saattavat kaikesta huolimatta uskoa saavansa kirjeen ensi lukukaudeksi Tylypahkaan. Faktahan kun on, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, enkä usko kuvan alareunassa olevan 4 sanan mittaisen tekstin "Mainosta on käsitelty digitaalisesti", kumoavan sitä illuusiota, joka verkkokalvolle on jo ehtinyt piirtyä.

Mutta mikä olisi sitten se paras keino, jolla realistisuutta täytyisi lähteä hakemaan? En usko, että kukaan photoshopia vastaan sotatantereelle lähteneistä oikeasti olisi vaatimassa täysin käsittelemättömiä kuvia mainontaan - ihmiset kaipaavat estetiikkaa, jota mainokset heille suovat. Tavoitteena olisi kuitenkin realistisoida nykyinen mainontatyyli, sillä nykyinen kuvankäsittelyn luomiskertomusta vastaava ihmeiden tekeminen on lähtenyt hieman lapasesta, eikä ihan vähääkään. Mainontaan tulisikin siis luoda realistiset ohjeet, miten paljon kuvaa voi käsitellä vastaamaan mainoksessa annettua lupausta. Vaikka mainos kuinka lupaisi kapeamman lantion tai virheettömän ihon, täytyisi Demi Mooren ja Twiggyn kaltaiset ylilyönnit karsia pois - tai etenkin ne ylilyönnit, joissa on onnistuttu niin hyvin ettei "kiinnijäämisen" vaaraa ole.

Dove on jo muutamien vuosien aikana tehnyt ns. osansa photoshopin ja nuorten itsetunnon vääristymiä vastaan. En väitä, että Dovekaan olisi mikään puhdas pulmunen joka olisi laittanut photoshopin täysin pannaan, mutta ainakin he tuovat asiaa esille mediassa, ja kertovat konkreettisesti mitkä asiat ovat mahdollisia. Suosittelenkin siis lämpimästi viettämään pienen elokuvahetken netin ihmeellisessä maailmassa, ja tutustumaan muutamaan kohuakin herättäneeseen pätkään, joilla pyritään lisäämään tietoisuutta kuvankäsittelyn laajuudesta ja horjuttamaan photoshopin ylivaltaa.







- Elina

Laitetaan kemiat kohtaamaan!

Kaikki me ollaan erilaisia, uniikkeja. On siis mahdotonta olettaa, että työskentely erilaisten ihmisten kanssa olisi mutkatonta. Kaikille tulee eteen tilanteita, jolloin toteaa, etteivät henkilökemiat kerta kaikkiaan kohtaa. Mua ainakin kiinnostaa tutustua enemmän ihmisten vuorovaikutukseen ja sen ongelmakohtiin. Kirjallisuutta tästä aiheesta löytyy paljon, mistä voi päätellä, että aihetta todella on pohdittu ja se on aina ajankohtainen. Käteeni tarttui Tony Dunderfeltin Henkilökemia-kirja.

Yhteistyötaitojen kehittäminen on asia, johon kannattaa paneutua. Kirjassa lueteltiin erilaisia luonnetyyppejä ja keinoja, miten näiden tyyppien kanssa tulisi toimia, jotta yhteistyö toimisi parhaalla mahdollisella tavalla. Uskon, että pystyn hyödyntämään kirjan neuvoja tulevissa projekteissa sekä erilaisissa ryhmätöissä.

Henkilökemioihin tutustuminen antoi myös uutta näkökulmaa. Aiemmin olen ajatellut, että ihmisten kanssa toimeen tulemattomuus johtui yksinkertaisesti siitä, etteivät kemiat kohtaa. Nyt kuitenkin olen sitä mieltä, että toimeen tulemattomuuden syynä on liian vähäinen tieto, miten eri tyyppisten ihmisten kanssa tulisi menetellä. Ongelma ei välttämättä johdukaan toisen ”vääränlaisesta” luonteesta vaan omasta tietämättömyydestä/ kokemuksesta.

Mari

Kyökistä pilvenpiirtäjiin

- kirja-arvostelu

Naisten asema on ollut aina vähän kyseenalainen johtamis-maailmassa, tai ainakin ennen on ollut. Nykyään onneksi kaikki voivat ja saavat olla johtajia, jos heistä vaan luonnollisesti on siihen! Paljon on menty eteenpäin siitä, kun naiset ovat automaattisesti jääneet hellavahdeiksi ja mies tuo leivän pöytään.

Lois P. Frankel kertoo kirjassaan Luotu johtamaan siitä, kuinka naiset on hänen mielestään luotu johtamaan. Kaikki meidän ”tunneäly” ja ”miellyttävyysosamäärä” ovat synnynnäisiä lahjoja, joilla maailma voitetaan ihan 6-0. Kirjassa kerrotaan myös paljon siitä, kuinka jo arjen pyörittäminen on eräänlaista johtamista, joka vain siirretään työmaailmaan.

Kirja on mielenkiintoinen teos, joka pönkittää naisen asemaa. Teos sisältää paljon esimerkkejä tosielämän johtajanaisista, ja heidän kertomuksiaan on mielenkiintoista lukea. Mieleen jäi varsinkin Mary Kayn tapaus, jossa yksinhuoltajaäiti perusti muutaman tuhannen säästöillä miljoonabisneksen. Ei hullummin! Kirjassa on myös jonkun verran taulukoita ja kaavoja, jotka ovat varmasti hyödyllisiä jos jaksaa perehtyä kunnolla.

Vaikka kirja onkin helppolukuista tekstiä ja aihe on mielenkiintoinen, yksi juttu tässä kyllä hangertaa mieltä: Johtajan asemassa olevaa kehoitetaan tutustumaan alaisiinsa aidosti ja käyttämään aikaa kyselemällä kuulumisia, vaikka NAISELLA ON KOTONA PALJON HOMMAA TYÖPÄIVÄN JÄLKEEN. Näillä tarkoitetaan ruuan tekoa, pyykinpesua, lastenhoitoa jne. Miksei mies voisi sitten osallistua näihin kotitöihin, jos siis sellainen on? Vaikka nainen siis pääsisi johtotehtäviin, on hänen kuitenkin kivikauden aikaisen käsityksen mukaan myös tehtävä kaikki kotona. Onpa kummallista. Tästä kirjalle miinusta.

Jenna Saarinen

Jennin runonurkka (teorian soveltaminen käytäntöön)

On kirjan tehnyt Seth Godin
ansaitseeko guru nyt oodin?

Hyvä markkinoija luo tarinan uuden
jot' asiakkaat lopettais marinan suuren.

Ken kertoo parhaan tarinan aina menestyy
mutt' matkimalla projektit vaan estyy.

Asiakkaalle täytyy luoda tarpeet
ja unohtaa massatarjonnat, karseet.

Syytä ois palvella tiettyä kohderyhmää
väärästä viinilasista juominen on ihan tyhmää.

Kunhan kerrot tarinan erilaisen
ja pidät pääsi omanlaisen
on avaimet menestykseen taskussas
onneksi tämä ei näy kirjaston laskussa.

Huono totuus on hyvää valhetta parempi;
jatkossa en ole projekteissa arempi.´


(perustuu löyhästi Seth Godinin "Kaikki markkinoijat ovat valehtelijoita- teokseen)

Tee sitä, tätä ja tuota

-         - teorian soveltamista käytäntöön

Pomot pomottaa, antaa tehtäviä, saa sanoa mitä vaan, pomolla on oikeus kaikkeen, pomo päättää yksin kaikesta ja kaikki hänen ajatuksensa ovat niitä ”oikeita”. Ei kai nyt sentään? Löytyyhän niitä hyviäkin pomoja, ainakin mulla on ollut sekä hyviä että huonoja esimiehiä. Miten sitten määritellään hyvä johtaja?

Marshall Goldsmith on kirjoittanut kirjan Tästä eteenpäin (tarvitaan vielä enemmän), joka kertoo johtajuudesta. Kirjassa kerrotaan monista huonoista tavoista, joita jo menestyneillä johtajilla on ja mitkä omassa käytöksessä voivat haitata etenemistä työuralla kohti johtajan paikkaa. Mielenkiintoinen kirja, täytyy sanoa.

Mua kirja kosketti ajatellen tulevia projekteja, joissa varmasti jossakin tulen olemaan projektijohtaja. Mitä kaikkea se vaatii? Oikeudenmukaisuutta, vastuuta ja vaikka mitä. Kirjassa kerrottiin esimerkiksi hyvin siitä, kuinka tärkeää palautteen antaminen on. Tällä en nyt tarkoita sitten haukkumista lyttyyn ja itsemurhariskin nostamista työryhmässä, vaan hyvistä suorituksista kehumisen ja mahdollisten kehityskohteiden kertomisesta. Myös se, että pomon ei oikeasti tarvitse yrittää hallita kaikkia tehtäviä, osallistua kaikkiin työtehtäviin ja olla vastuussa kaikesta, oli hyvä kertoa mulle sadannen kerran. On vähän tapana yrittää tehdä liikaa ja menettää sitten yöunet… Kirjassa oli myös paljon muita hyvän johtajan piirteitä, jotka yritän muistaa kun olen projektijohtajana. ;)

Jenna Saarinen

Uuteen nousuun!

Sokos hotel Vaakuna -projektin kaaduttua inspiraation löytäminen uudelleen oli hankalampaa kuin mitä luulin. Niinpä päätin sitten etsiä uutta inspiraatiota kirjoista. Tilanteeseeni parhaiten sopiva kirja löytyi sen nimen perustella: Kasvun vimma (Helinä Hirvikorpi & Eila Swanljung 2008). Alusta alkaminen ei ollut niinkään haluttomuudesta kiinni vaan ennemminkin siitä, ettei tiedä mistä aloittaa ja mitä aloittaa. Siinä mielessä kirjan nimi sopi hyvin ongelmaani. Kirja kertoo lähinnä miten yrityksen saa nousemaan ja kasvamaan, mikä ei sinänsä liity projektien tekoon paitsi, että yrityksessähän tässä projekteja tehdään. Neuvoja, joita kirjassa annetaan, pystyy helposti soveltamaan projektityöskentelyyn ja ne antoivat ainakin mulle uutta puhtia. Tässä ne tulevat, kirjan neuvot ja miten niitä sovellan:

1. Kannustava ilmapiiri eli pidän mieleni positiivisena ja asenteen kohdallaan
2. Enemmän porkkanoita, vähemmän keppiä eli asetan itselleni tavoitteen enkä lannistu pienistä takapakeista
3. Panosta omaan osaamiseen eli luotan siihen,että OSAAN!
4. Rohkaistu verkottumaan eli avun pyytäminen ja yhteistyön tekeminen on enemmän kuin suositeltavaa
5. Keskity olennaiseen eli turha stressaaminen pois ja teen projekteja, jotka antavat haastetta ja ovat mielekkäitä

"Suurinta ei ole se, ettei koskaan kaadu vaan se, että pystyy nousemaan" -Vince Lomband

Mari

Kirja-arvostelu

Riitta Viitanen & Eila Jylhä- Menestyvä yritys (2004)

Miksi tämä kirja? Oli yllättävän vaikeaa valita, minkä kirjan ottaisin arvosteltavaksi. Lainasin kasan kirjoja, joihin tutustuin vähän paremmin. Kaikki kuitenkin liittyivät yritystoimintaan, sillä halusin tutustua tähän aiheeseen paremmin. Kirjan nimi Menestyvä yritys herätti kiinnostukseni, kuten kaikki, missä lukee menestyvä. Menestyminen tuntuu olevan jonkinlainen pakkomielle kaikessa, ainakin itselläni olen huomannut tämän piirteen. Kirjassa on pyritty kertomaan selkeästi ja mahdollisimman mutkattomasti, mitä tulee ottaa huomioon yritystä perustettaessa sekä millä keinoin yrityksen on mahdollista menestyä kansainvälisillä markkinoilla. Takakannessakin sanotaan, että kirja soveltuu hyvin perusoppikirjaksi liiketalouden koulutuksessa.

Se, miten yritys oikeasti toimii, on ollut hieman harmaata aluetta, joten kirjaan perehtyminen selkeytti ajatuksiani. Kirjan 261 sivuun mahtui myös paljon esimerkkejä, joissa kuvailtiin edellä kerrotun teorian soveltumista käytäntöön. Esimerkeissä huomasin kirjan olevan julkaistu 6 vuotta sitten. Osassa esimerkeissä käytettiin oikeita yrityksiä, joista en ollut aiemmin kuullutkaan. Ehkäpä ne olivat pinnalla vuonna 2004 tai sitten esimerkkeihin oli tarkoituksella valittu ei-niin-tunnettuja yrityksiä. Olen aina ajatellut menestyksen tarkoittavan laajentumista ja rahallista arvoa. Kirjassa kuitenkin pohdittiin, mitä menestyminen voi tarkoittaa. Lukiessani tajusin, että myös pienyrittäjä voi olla menestynyt. Yrittäjä ei välttämättä haluakaan lähteä kansainvälisille markkinoille vaan menestyminen voi tarkoittaa yrityksen pysymistä pystyssä ja omaa toimeentuloa. Se, mitä menestyminen tarkoittaa on siis jokaisen henkilökohtainen näkemys.

Kirjassa ei oteta kantaa mihinkään vaan se perustuu teoriaan. En silti halunnutkaan kuulla, miten jonkun muun mielestä yrityksen pitäisi toimia. Halusin vain tutustua siihen, mitä eri osa-alueita yritystoiminnassa tulisi ottaa huomioon. En suosittele kirjaa mikäli haluat mahtavan lukuelämyksen, mutta perustietoutta yrityksestä se kartuttaa.

Mari

Blogi kirja-arvostelusta

Kirja-arvostelu: ”Suoramarkkinoinnin keittokirja” 2003

Leena Aavameri & Piia Kiiskinen

Jenni Riihihuhta

  

Päätin jatkaa projektimme hengessä suoramarkkinointiin perehtymistä, joten nappasin hyllystä kirja-arvostelua varten ”Suoramarkkinoinnin keittokirjan”. Kirja ei ole kovin paksu, kansi on iki-ihanan värikäs… ja mitä kummaa, kirjoittajat ovat vaihtelun vuoksi naisia! Hurraa!

Kirja on keittokirjamainen (yllätys kun nimi on mikä on), ja sen on tarkoitus olla suomenkielinen suoramarkkinoinnin oppikirja. Tällaiseen se tuntuukin olevan omiaan, sillä kirjassa on selkeästi erikseen Näin teet herkkuja – ja Älä polta pohjaan – osiot. Jälkimmäinen siis neuvoo mitä ei missään nimessä kannata tehdä, mikäli mielii a) saada asiakkaita b) välttää oikeustoimet. Kirjan lopussa on vielä ihan oikeita reseptejä ruuanlaittoon, ovat tainneet kirjoittajat siis tahtoa lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Termistöä kirja sisältää suhteellisen kattavasti, ja voinkin nyt ylpeillä ”tietäväni” sanan Pull merkityksen (1. palaute esim %, 2. mobiilimarkkinoinnissa kuluttajan mobiilisti tekemä kertatilaus, tunnetaan myös nimellä inbound). Tuota… hyvä on, heittäköön ensimmäisen kiven se, joka ihan suvereenisti ymmärsi tuon selityksen. Ei hyvää päivää.

Melkein joka sivulla kirjassa löytyy kaikenlaisten älykkäiden ja vähemmän älykkäiden ihmisten sitaatteja. Ovat ihan hauskoja, välillä vaan ihmettelin, että miten ne asiayhteyteen sopivat. Joka tapauksessa, lopetan blogini Albert Einsteinin väläykseen sivulta 109:

”Jos menestystä merkitään A:lla, saadaan kaava A= X+ Y +Z.

X merkitsee silloin työtä, Y leikkiä ja Z sitä, että pitää suunsa kiinni.”

Olipa kerran

-     - teorian soveltamista käytäntöön

Me kaikki ollaan luettu tarinoita. Lapsina meille kerrottiin prinsessoista ja supermaneista. Keksimme itse tarinoita, tai mä ainakin keksin. Keksin päähenkilöt, juonen ja tapahtumapaikat. Aivan kaiken. Nykyään vaihdamme kuulumisia kavereiden ja tuttujen kanssa, tuleeko ajatelleeksi että sekin on omanlaistaan tarinan kerrontaa?

Tarinat aiheuttavat tunne-elämyksiä. Hyvin kerrottuun ja mielenkiintoiseen tarinaan liittyy usein positiivisia fiiliksiä. Hyvää tarinaa haluaa tarinoida eteenpäin. Ja me muistamme hyvät tarinat, kun meille kerrotaan niitä.

Miten tämä sitten liittyy markkinointiin? Siten, että tarinat ovat keino tehdä vaikka mitä. Henkilöt, jotka ovat opiskelleet ja tehneet töitä tarinoiden kertomisen periaatteella, kertovat että asiat ymmärtää ja oivaltaa paremmin kuin ns. perinteisellä tavalla. Mainokset, joihin liittyy hyvin kerrottu tarina, ovat mielenkiintoisia. Yritykset, joihin liittyy hyvin kerrottu tarina, ovat mielenkiintoisia. Ja hyvät tarinat myyvät.

Mä en ole tekemässä televisiokampanjaa tai perustamassa yritystä, ainakaan nyt. Miten tarinoita sitten voisi soveltaa tähän hetkeen? Lukemassani Mika Aaltosen ja Titi Heikkilän kirjassa Tarinoiden voimaa oli hyvä esimerkki: on yritys nimeltä Xerox, jonka kopiokoneiden korjaajien korjaukset kestivät kauemmin kuin yleensä ja työn laatu heikkeni. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun korjaajilta kiellettiin kahvihuoneen käyttö. Siis mitä? Tuli ilmi, että kahvihuoneissa käytiin rupattelun lisäksi keskusteluja erilaisista korjausmenetelmistä ja ongelmista. He kertoivat tarinoita onnistumisistaan toisilleen. Tosielämän tarinat opettavat ja jokainen tarina on arvokas.

Tätä asiaa voin siis soveltaa vaikka joka päivä: kuuntelen toisia ja kerron omia kokemuksiani. Varsinkin projektien toteutuksessa tästä tarinoimisesta tulee olemaan apua, kun ollaan opittu muilta ja opitaan koko ajan lisää, unohtamatta omaa tarinan kerrontaa, josta saan toivottavasti tehtyä mielenkiintoista kuunneltavaa!:)

- Jenna Saarinen

Vahingonilo - paras ilo?

-         - blogiarvostelu

En ole koskaan aikaisemmin seurannut blogeja ennen kuin koulussa se tuli aivan tehtäväksi. Toisten ihmisten kyttääminen ja heidän kertominen omasta elämästään ei vaan ole kiinnostanut pätkääkään. Mutta kas kummaa, nyt kun on alkanut blogeja katsella erilaisella silmällä, on tullut huomattua, että niissähän on mielenkiintoisiakin aiheita! Totta kai kaikki riippuu aina kirjoittajasta, välttämättä kovin kuiva ja huumorintajuton ihminen ei saa kirjoitettua blogia joka mua ainakaan kiinnostaisi.

Löysin televisiomainonnan syövereihin pureutuneen blogin, jonka vahingonilo puree! Reklaamiraivo- blogissa (http://reklaamiraivo.blogspot.com/) tarkastellaan sekä kotimaisia että ulkomaisia tv-mainoksia, jotka ovat epäonnistuneita ja joista saa revittyä pilkkaamisen aihetta. Joukosta löytyy kylläkin myös blogin pitäjän mielestä onnistuneita mainoksia sekä retromainoksia.

Itseäni ainakin nauratti, kun luin blogin pitäjän kommentteja monista mainoksista. Mulle ei ainakaan tullut mieleen, että Whiskasin kissanruokamainoksen lause "Mun kissa tykkää Whiskasista ja mä tykkään mun kissasta" voi tarkemmin ajateltuna tarkoittaa, että lauseen sanova poika syö kissanlihaa. Myös tällä hetkellä televiossa pyörivä Garnierin Exfo Brusher- mainos saa kovaa kyytiä, kun ihon puhdistamista verrataan hampaiden harjaukseen: ”Ethän harjaa hampaitasikaan käsin, miksi ihosi siis olisi erilainen?”.

Blogia lukemalla ymmärsin, kuinka tarkasti mainokset oikeasti pitäisi suunnitella, jotta tämmösiä mokia ei tulisi. Toki monet mainokset aiheuttavat hilpeyttä juuri tällä mokaamisella, mutta enpä tiedä onko se kaikkien näiden pilkan kohteena olevien mainosten tarkoitus. Jos jokin mainos on blogin kirjoittajan mielestä onnistunut, hän on perustellut sen hyvin. Esimerkiksi Lidlin mainokset saavat kehuja. Monista mainoksista on myös videopätkät sivustolla, ja se auttaa havainnollistamaan onnistumisia ja epäonnistumisia.  Aion kyllä jatkaa tämän blogin seuraamista, sillä tästä saa hyvät naurut tylsän päivän keskellä ja samalla oppii tv-mainonnasta. :P

- Jenna Saarinen

- 

Blogikirjoitus teorian soveltamisesta käytäntöön / Jenni Riihihuhta

 Jenni Riihihuhta

Suoramarkkinointi yritykseltä yritykselle

Meillä on neljän hengen projektipoppoo, ja saimme tehtävänannoksi tehdä yrityskirjeen kauneuskeskus Adamantasin puolesta sekä toimittaa kirjeet lähiyrityksiin.  Projekti ei ole vielä ihan täysin valmis, mutta lähenee loppuaan pikkuhiljaa.

Kävin kirjastossa metsästämässä hiukan suuntaa antavia ja aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, ja mukaan tarttui kolme kirjaa. Näistä eniten apua on ehdottomasti ollut Mikael Sigfridssonin ”Suoramarkkinoinnin käsikirjasta”. Kirjoittajalla on ekonomitausta, ja hän kirjoittaa selkeästi sekä monipuolisesti suoramarkkinoinnista esimerkkien kautta. Olin ihmeissäni, että kirja toimii ja antaa oikeasti vinkkejä, mitkä pätevät nykypäivänäkin- kirjahan on vain vaatimattomat parikymmentä (!) vuotta vanha.

Parasta antia kirjasta projektiamme ajatellen ovat olleet lakisääteiset, hyvien tapojen ja reilun pelin mukaiset lähestymistavat yrityksiä ajatellen.  Lisäksi kirjassa neuvottiin näyttämään ”valmis” yrityskirje tai mainos jollekulle muulle ennen lopullista päätöstä, jolloin mahdolliset kritiikit auttavat tekemään kenties paremman lopputuloksen. Tosin kritiikin tulisi olla hyvin perusteltua.

Toiset kaksi lainaamaani teosta olivat Risto Havusen ”Uusi näkökulma asiakkaaseen - oivaltamisen kautta tuloksiin” ja Sami Miettisen sekä Juhana Torkkin ”Neuvotteluvalta – miten tulen huippuneuvottelijaksi?” .

"Muistakaa hyvät ihmiset, että tämä satu, kuten useimmat sadut, on puoliksi totta."

"Igglo on esimerkki muutoksesta, joka alkoi pienestä oivalluksesta. Pienestä oivalluksesta kasvoi suuria tavoitteita, joissa vain taivas oli kattona. Igglo saavutti lyhyessä ajassa huikean menestyksen, nousi markkinoiden kolmanneksi ja keräsi huomiota ja palkintoja enemmän kuin luultavasti mikään toinen yritys. Igglosta tuli ilmiö.Tämä on kertomus siitä, kuinka kaikki tehtiin. Olipa kerran idea ja konsepti, kunnes eräänä päivänä alkoi firman, brändin ja kulttuurin rakentaminen. Pantiin pyörät pyörimään." BookPlus.fi  

Lukiessani ryhmämme lukupiirikirjaa Brändi kulmahuoneeseen!, osui silmiini yksi esimerkki Igglosta, asunnonvälitysportaalista. Esimerkki oli siinä mielessä epätavallinen, että se kertoi ideasta, todella upeastakin ideasta, jota ei vain osattu käsitellä ja joka sen vuoksi koki kovan kohtalon. Kun muutaman viikon päästä sattui koulumme kirjastossa silmieni eteen kirja "Igglo, taivas kattona", oli opus pakko ottaa mukaan.

Vaikka itseäni ei asunnonvälitys tai muu siihen liittyvä ammatti ole koskaan kiinnostanutkaan, olin hyvin yllättynyt miten mielenkiintoinen kirja olikaan. Melkein kuin olisi lukenut romaania, jossa oli juoni ja koko ajan odotti mitä tapahtui seuraavaksi - vaikkakin loppuratkaisu oli jo tiedossa. Kirja ei ehkä ole paras ohjenuora kiinteistöalalle havittelevalle, mutta se on kyllä ehdottomasti mieletön opas jokaiselle, joka haluaa tietää miten ei pidä toimia jos ei halua tappaa firmaansa ja murskata hienoa ideaa.

Kirjan kirjoittaja, Matti Kaaso, oli yksi Igglon sisäpiiriläisistä. Kirja on kirjoitettu 2008, Igglon tappion aikoihin, kun kirjoittaja oli jo jättänyt yrityksen. Siitä huolimatta, vaikka kirjasta helposti löysikin viittauksia henkilöihin, teksti ei ollut syntien langetus kenenkään päälle. Kirja kertoo, kuinka pienet asiat unohtamalla voi päälle kaatua isojakin asioita. Ja sen, kuinka isolla rahalla ei saa aina aikaan isoja tuloksia, jos niitä ei osaa käyttää oikein.

Kirjan oppeja on varmasti helppo soveltaa jokaiseen projektiimme niin nyt koulussa kun sen jälkeisessä elämässä. Järkeistäminen, suunnittelu, tulosten tarkastelu, pitkäjänteisyys ja organisointi ovat asioita jotka Igglon porukalta pääsi unohtumaan, mutta joita toivon jokaisessa projektissa meidän käyttävän. Jos ei tunne historiaa, historia toistaa itseään myös tässä asiassa. Nyt on ehkä kasvanut ymmärrys myös projektien suunnittelun tärkeydestä - aina ei ymmärrä miksi esimotorola olisi oikeasti jollain lailla tärkeä lipare, mutta unohtamattomuuden seuraukset ymmärtäessä sitä tajuaa mitä kaikkea suunnittelulla voikaan saada aikaan tai ehkäistä. Ehkä myös tiimipäiväkirjaa oppii täyttämään, kun tajuaa miten paljon ideaa vie eteenpäin toteutuksen onnistumisen seuranta ja kehittyminen, sekä tiimiporukan avoimuus ja keskusteluyhteys.

Suosittelen kirjan lukemista jokaiselle, joka joskus haluaisi perustaa yrityksen, joka ajattelee keksineensä hienon idean tai joka haluaisi joskus päästä tekemään jotain todella hienoa ja suurta. Aina ei paras tapa ole lukea vain menestystarinoita ja ottaa niistä oppia, vaan selvittää mitä virheitä muut ovat tehneet, kiertää ne kuopat ja hyvällä tuurilla mokata itse vain pikkujutuissa ja päästä nousemaan omista kuopistaan omin jaloin. Vaikka Igglo jäikin monien mieleen, etenkin termillä "tehdä igglot", ei kukaan yritys varmaankaan halua samaa kohtaloa minkä Igglon idea joutui lopulta kokemaan. Tämän vuoksi kirja kannattaa lukea läpi, tai ainakin vilkaista sivuilta löytyvät mainoskuvat sekä rekrytointi-ilmoitukset. Niitä katsellessa tulee pakostakin ajateltua, miksei itse ole keksinyt yhtä mahtavia ideoita!

"Kun ajatuksia on tarpeeksi, lisätään keittoon innovaatiota ja visioita. Kun visioita on tarpeeksi, kerätään tietoa, näkemyksiä ja kokemuksia. Kun tietoa on tarpeeksi, lisätään tavoitteita ja keinoja. Kun tavoitteita on tarpeeksi, haetaan työkalut. Näillä rakennetaan missio ja tikapuut, joilla maaliin mennään. Strategia tekee sen, minkä innovaatio synttää ja missio piiskaa." Igglo, taivas kattona.

- Elina

eipä tiennyt tyttö.

Markkinoinnin opiskelua aloittaessamme saimme tehtäväksi kirjoitella erilaisia blogikirjoituksia siitä sun tästä. Yhtenä tehtävänä oli tutkailla ja tutustua erilaisiin blogeihin, niin hyviin kuin huonoihinkin ja kirjoittaa valitsemastamme blogista jonkin sortin arvostelua. Itse olen lukenut erilaisia blogeja viimeiset 3 vuotta ja senpä vuoksi blogilistan suosikeista löytyy säännöllisesti tai epäsäännöllisesti seurattavia blogeja lähemmäs sata, joten lukukokemuksia erilaisista blogeista oli rutkasti valmiina. Vaikeudeksi osoittautui ennemminkin valita, mistä blogista arvosteluni kirjoittaisin. Aluksi olin varma, että jätän väliin kaikki blogit jotka muut luokkalaiseni ovat arvosteluissaan jo maininneet, mutta lopulta pyörsin ajatukseni. Vaikka samoista blogeista oli jo arvosteluja tullut, en halunnut hylätä omia suosikkiblogejani vain sen vuoksi, että joku muu oli jo niihin ehtinyt paneutua. Halusin valita blogin jota voin oikeasti sanoa hyväksi, josta minulla on sanottavaa ja jossa blogin pitäjällä on jotain sanottavaa, sekä joka on mielestäni onnistunut omassa markkinoinnissaan hyvin. Senpä vuoksi seuraava arvostelu koskee blogia Mungolife, jota pitää Helsinkiläinen Anna Vanhanen.

Aloitin blogin seuraamisen syksyllä 2007, sen perustamisen aikoihin. Alkuaikoina Annan tyyli ei aina  kolahtanut, mutta kirjoituksen laatu ja juttujen taso yllätti, ja sai suoranaisesti koukkuun. Mielestäni jokainen ihminen, joka osaa kirjoittaa hyvin ja jolla on mielipiteitä, on mielenkiintoista luettavaa, joten blogi säilyi kuukaudesta toiseen päivittäisen seurannan kohteena.

Pikku hiljaa Annan tyyli alkoi muuttua, blogi alkoi kerätä suosiota ja kirjoitusten laatu vain parani. Oli silti hienoa huomata, kuinka avoimesti blogia edelleen pidettiin, ja kuinka paljon mielipiteitäkin jakaneita postauksia yhä ilmestyi, vaikka usein suora vittuilu oli ainut asia mitä kommenttiboksiin ilmestyi. Oli myös pakko ihallailla sitä asennetta, jolla Anna niistäkin kommenteista pääsi yli ja jatkoi valitsemallaan tiellä.

Nykyään Annan blogi on yksi Suomen suosituimmista blogeista, ja valitettavasti se on verrottanut myös lukunautintoa. Enää ei niitä postauksia ilmesty, joissa huomasi oikeasti kirjoittajalla olevan fiksuja mielipiteitä, sanansa sanottavana ja jotka laittoivat oikeasti ajattelemaan mitä mieltä itse on asioista. Toki muotiblogit ovat suurimmaksi osaksi kuvia ja tyylejä varten, mutta itse arvostan eniten reaalimaailmassakin ihmisiä, joilla on mielipiteitä ja halua keskustella asioista ja eriävistä mielipiteistä. Vaikka ulkonäkö usein kertoo ihmisestä oman osansa, mielestäni henkilön ajatukset päättävät sen onko hän aikasi arvoinen.

Ymmärrettävää on, että suosion kasvaessa ei enää kaikkea halua koko maailmalle jakaa, mutta se missä Anna on suosion noustessa onnistunut, on itsensä markkinointi. Voisin melkein vannoa, että Anna on tällä hetkellä se suomalainen muotibloggari, jolla on eniten erilaisia yhteistyösopimuksia. Ehkä taustalla on lakiopinnot, mutta hän on osannut hyödyntää bloginsa suosion, ja etsiä itse aktiivisesti yhteistyökumppaneita ja ehdottaa ihmisille erilaisia yhteistyömahdollisuuksia, selvästikin siinä onnistuen. Liian moni nuori kun antaa muiden hyödyntää omaa osaamistaan tai arvoaan liian helposti, ja etenkin liian halvalla. Blogit ovat nousseet yhdeksi suosituksi markkinointiväyläksi lyhyessä ajassa; aikaisemmin suomalaiset muotiblogit oli laskettavissa kahdella numerolla, mutta nykyään firmat lähettävät tuotelahjoja mainintojen toivossa, piilomainonta kukoistaa ja bloggaajat ovat nousseet toimittajien rinnalle. Kaikki eivät toki ole oppineet arvostamaan blogeja ns. "oikeina" markkinointiväylinä eikä bloggaajien arvostus kaikkialla ole huipussaan, mutta osa on tajunnut tämän jopa liian hyvin, ja osaavat hyödyntää niiden mieletöntä suosioita puoli-ilmaiseksi.

On siis hienoa huomata, että osa bloggaajista tietää oman bloginsa julkisuusarvon, hyödyntävät sitä ja luovat näin vankan perustan tulevillekkin bloggaajille saada tunnettuutta valtavirrassa. Sama hintaprobleema pätee blogeihin sekä omiin projekteihimme - jos kukaan ei koskaan uskalla pyytää mistään yhtään mitään, ei kukaan ole koskaan valmis maksamaan mitään. Anna on bloginsa avulla huomannut uuden markkinaraon, erilaistanut itsensä ja tuotteistanut bloginsa, ja sen avulla saavuttanut varmasti mitä hienoimpia tilaisuuksia ja asioita. Siinä on varmasti haastetta kelle tahansa, niin blogimaailmassa kuin omassa elämässäänkin.


Tyytyväisenä siitä, että ensimmäinen blogikirjoitus on vihdoinki valmis
     - Elina

Blogiarvostelu - Minna Cest

Ensimmäinen asia, jota blogeja silmäillessä otin huomioon, oli ulkoasu. Pelkkää tekstiä sisältävät blogit eivät herättäneet minkäänlaista kiinnostusta. Mielestäni sanonta kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa on aivan totta! Blogi Minna Cest oli ensimmäinen, jota jäin mielenkiinnolla lukemaan. Blogin ulkoasu antaa hyvän vaikutelman: ulkoasu on selkeä ja jokaista kirjoitusta kohti on myös havainnollistavat kuvat. Vaikka blogissa puhutaan paljon muodista, mielestäni se keskittyy enemmän lifestyle puoleen.

Sisällössä painottuu blogin kirjoittajan Minnan omat mieltymykset. Hän kertoo uusimmista hankinnoistaan, elämäntilanteestaan, tekemisistään ja muodista. Kirjoitustyyli on hyvin ”kaverillista”, jos näin voi sanoa. Hän ei kuitenkaan pohdi teksteissään syvällisiä asioita tai ota kantaa ajankohtaisiin aiheisiin. Hän keskittyy lähinnä omaan elämäänsä. Jotenkin ehkä kaipaisin enemmän asiaa kirjoituksiin. Hänen tyylinsä on melko lähellä omaa tyyliäni, joten kuvia eri asuista on kiva seurata. Useimmat niistä ovat mielestäni todella loistavia. Blogin kirjoituksista päätellen hän on myös mukana monissa muotiin liittyvissä tapahtumissa, joten muoti on yksi suuri kiinnostuksen kohde myös hänelle.  

Blogi sisältää paljon mainoksia, joista voi päätellä hänellä olevan paljon sponsoreita ja on mahdollista, että yritykset maksavat hänelle mainostamisesta. Tämän takia suhtaudun varauksella hänen mielestä hyviin tuotteisiin. En kuitenkaan ihmettele, että blogilla on paljon lukijoita ja aion itsekin jatkossa seurata mitä Minnan elämässä tapahtuu :)

MARI

Blogiarvostelu; Seth Godin

Jenni Riihihuhta nkahos10

Blogiarvostelu; Seth Godin

Hyvää blogia markkinoinnista etsiessäni kohtasin yllättävää valinnan vaikeutta. Tämän vuoksi päädyin tutkiskelemaan Seth Godinin blogia, sillä hänestä tiesin etukäteen sentään jotain lukemani kirjan ”Kaikki markkinoijat ovat valehtelijoita” perusteella.

Godinin tyyli kirjoittaa on aika repäisevä ja karrikoitu; samalla hän kuitenkin kirjoittaa yksinkertaisista asioista yksinkertaisella tavalla. Itselleni jää blogia lukiessa olo, että hän pyrkii sisällyttämään tarinoihinsa aina jonkun loppuhuipennuksen, opetuksen. Tämä on hyvä sillä näin tyhmempikin hoksaa tai saa ainakin eväät hoksaamiseen Godinin tarkoitusperistä.

Alustavasti tunsin mielenkiintoa Seth Godinia kohtaan, mutta nyt tarkemmin hänen kirjoituksiaan luettuani alkaa alkuhuuma vähän väljähtyä. Pieninä annoksina häntä pitää liki nerona, mutta heti hiukankin enempi häntä luettuani olen saanut tuntuman kesäuusinnoista. Mies toitottaa enemmän tai vähemmän samoista asioista omalla eittämättä persoonallisella tyylillään. Herää kysymys, missä on Seth Godinin oma purppuranvärinen lehmä mitä kirjoituksiin tulee? Vielä en kuitenkaan menetä toivoani kokonaan, sillä toki Godinista saa paljon irti- kunhan varoo yliannostusta.

Ota riskejä!

- Teorian soveltamista käytöntöön

”Me ollaan tehty tämmösiä projekteja.” ”Me perustetaan semmonen kauneushoitola, jossa on kaikki peruspalvelut.” Siis mitä? Tavallisia, itseään toistavia projekteja ja samanlaisia yrityksiä tuntuu riittävän. Miksi? KOSKA EI USKALLETA OTTAA RISKEJÄ.

Erottuakseen joukosta ihmisten pitäis uskaltaa olla ainutlaatuisia, toisien sanoen olla oma itsensä. Tyhmältäkin tuntuvat ideat voivat oikeesti poikia vaikka mitä! Tätä sanomaa mulle opetti Seth Codinin ISO MUU – Erotu joukosta –kirja.

Kirjassa puhuttiin paljon rajojen rikkomisesta ja heittäytymisestä. Sääntöjä noudattavia ei huomata koskaan. Siispä, kun seuraavan kerran suunnittelen jotain projektia, aion käyttää tyhmiä ajatuksiani, rikkoa perinteitä, poistua mukavuusalueeltani ja kuunnella sydäntäni.  Kaikki turvalliselta tuntuva voi mennä saman tien roskiin. Turha huolehtiminen ja stressaaminen (joka on mulla ollut sen luokan ongelma että hermot menee :D) on kuolemaksi, joten projektia pitäisi suunnitella suurella intohimolla ja tekemisen ilolla!

Tylsä meininki ei auta ketään, vai kenelle muka on jäänyt jostain projektista hyvä maku suuhun kun työtä on tehty verenmaku suussa ja riidelty? Vaikka lopputulos oliskin ollut hyvä, ei työhön tartu innolla. Joten projektissa pitää rentoutua ja pitää hauskaa! Ja tämähän ei tietenkään että työt tehtäisiin huonosti, vaan myönteisemmällä asenteella. Näin mä ainakin teen. :)

JENNA