Tuntuu, että ihmiset ovat yleisesti kyllästyneet esimerkiksi tv:ssä, lehdissä ja bussipysäkeillä oleviin mainoksiin. Moni vaihtaa kanavaa mainostauon ajaksi, liimaa oveensa "ei mainoksia" lappusen tai ohittaa muuten vain mainokset antamatta niille silmäystäkään. Ihmiset ovat alkaneet huomaamaan, mikä on "piilomainontaa" ja silmä on jopa alkanut tottua erilaisten nettiselaimien sivuilla oleviin bannereihin. Ihmiset ovat selkästi alkaneet kyllästyä normaaliin mainontaan.
Mitä sitten on tullut tilalle? Tällä hetkellä tuntuu suurimmalta, kuumimmalta ja parhaalta tavalta mainostaa Facebookissa. Yritykset luovat tiuhentuvaan tahtiin omalle liikkeelleen facebook-sivuja, jossa kertovat kuulumisiaan, jakavat infoa ja alekuponja ja tekevät liikkeistään inhimillisempiä, kutsuvampia. Sen jälkeen kun yritys on facebookissa, se ei ole vain joku kulmahuoneistossa majaa pitävä yritys X, vaan sosiaalisen median hyödyt huomannut innovatiivinen yritys, johon on kiinnostavaa tutustua lähemmin.
Toinen, toisaalta hieman haastavampi mainontamuoto on sosiaalinen media muuten. Pelkkä facebook-sivu ei yleensä riitä, vaan ihmiset tulee saada liikkeelle. Kiinnostumaan, innostumaan, uteliaiksi ja tuntemaan erilaisia tunteita yritystä kohtaan. Mieleeni jäi esimerkki Brändi kulmahuoneeseen! -kirjasta, jossa kerrottiin Nanson innovatiivisuudesta markkinoinnissa; mainostaessaan uutta Lempivaate-mallistoaan, he palkkasivat Paola Suhosen malliston suunnittelijaksi, ja lanseerauksessa käytettiin uutta markkinointia - lanseeraus ei ollutkaan yleinen mediatilaisuus, vaan Paola piti yksityiset kotibileet ystävättärilleen, joita toki mainostettiin ja joista vihjailtiin. Kaikki olivat halukkaita kuulemaan, ketä juhlissa oli ollut ja mitä vaatteita mallistossa oikein oli. Nanso teki kielletystä ja yksityisestä haluttua tavaraa, ja mediajulkisuus oli taattu, kuten myös Lempivaatemalliston suosio.
Sama ihmisten uteliaisuuden nostatus on toiminut monesti muulloinkin. Luin yhtenä kirjana kirjan Igglo, taivas kattona. Kun Igglo oli suunnitteilla, Igglon henkilökunta valokuvasi kaikki Helsingin asuintalot omaan portaaliinsa, josta ihmiset pystyivät saada käsityksen millainen taloyhtiö tai pihapiiri on kyseessä. Kuvien tarkoituksesta ei aluksi kerrottu tarkasti julkisuuteen, ja ihmisiä melkein jopa härnättiin. Julkaisipa Igglo jopa mainoksen otsikolla "Psst... Kotitalosi on Igglossa", josta monet yrittivät jopa vääntää oikeusjuttua kotirauhan rikkomisesta. Mutta juttu toimi. Jo lanseerauksen ensimmäisellä viikolla palvelussa oli enemmän katselijoita kuin oli koskaan uskottu, ja ihmisiä kiinnosti tämä kauan hehkutettu, salainen ja uusi palvelu.
Ihmiset ovat markkinoinnissakin laumaeläimiä. Jos ne näkevät muidenkin pitävän jostain ilmiöstä, he varmemmin lähtevät siihen mukaan. Jokainen haluaa kuulua joukkoon ja olla se joka tietää ensimmäisten joukossa uudesta it-ilmiöstä. Sosiaalinen media on usein myös ilmaista mainontaa - itse olen useammankin kerran huomannut työskennellessäni koruliike Glitterissä, että sen jälkeen kuin jossain tämän hetken kuumimmista muotiblogeista on mainittu jokin liikkeemme tuote, tulee liikkeeseen ovista ja ikkunoista ihmisiä, jotka haluavat sen lintusormuksen/viitan/pöllökaulakorun/meripihkasormuksen tai mitä vain, joka on näkynyt sen ja sen blogissa. Vaikka Glitter itse kuinka mainostaisi samoja tuotteita tuhansia maksavissa tv-mainoksissa tai printtimediassa, ei mikään saa massoja liikkeelle yhtä hyvin kuin sosiaalinen media.
Ihmisillä on selkeästi sopulin luonne, ja sosiaalinen media on löytänyt oman "sinisen merensä" ihmisten alkukantaisesta luonteesta, ja valitettavasti lehdet, tv- ja radiomainonta sekä muu suoramainonta on jäänyt tappelemaan vanhan markkinoinnin punaiselle merelle. Niissä mainonta toimii ja saavuttaa varmasti "ihan ok" tuloksia, mutta kuten on sanottu, jos tekee kaiken aina samalla vanhalla lailla, ei voi olettaa saavansa muuta kuin samaa vanhaa.
Elina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti