Luin Rita Stiensin kirjan "Totuus kosmetiikasta - Parasta iholle, hiuksiin, meikkiin" kahdenkin projektin vuoksi. Olen mukana Tyky-illan järjestämisessä, sekä kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin päivän järjestämisessä nuorille. Halusin tutustua juuri kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin kosmetiikan muodossa - mikä on iholle ja ihmiselle hyväksi, mikä ei, ja miten omiakin ajatuksia asioista voisi päivittää. Olemme myös suunnitelleet ottavamme tyky-illan "työntekijöiksi" myös sellaisia henkilöitä, joilla ei ole ammatillista koulutusta ennestään, jolloin meidän tulisi neuvoa heille hieman käsihoitojen tekemistä ja muuta kauneudenhoitoon liittyvää, joten ajattelin kirjasta löytyvän vinkkejä myös näihin aiheisiin.
Ensinnäkin on todettava, että kirja on suoranainen ylitys luonnonkosmetiikalle. Vaikka Stiens onkin ulkomailla tunnettu kosmetiikasta puhuja, en ehkä sulata ihan kaikkea hänen kirjoituksiaan ottamalla asioista enempää selvää. Totta tietenkin, että luonnonmukainen kosmetiikka on varmasti parempaa, mutta välillä kirjoituksista saa sen kuvan, että maailmanrauhakin olisi mahdollista jos vain kaikki käyttäisivät luonnonkosmetiikaa. Kuitenkin, kirjassa on mielettömästi hyviä vinkkejä, ja suosittelenkin sitä jos haluaa tietää hieman enemmän kosmetiikasta ja sen vaikutuksista.
Kirjan teorioita ja tietoja pystyy hyvin soveltamaan projekteihin "tietomuodossa"; esimerkiksi hiuksiin haudehoitoa tehdessä on mukava kertoa asiakkaalle, miten hoitoaine vaikuttaa, mitkä ainesosat siinä vaikuttavat ja miten eri aineet eroavat toisistaan. Se ei ehkä ole konkreettista työtä tapahtuman onnistumisen suhteen, mutta varmasti tekee tilaisuudesta asiantuntevamman, ja osallistujat tuntevat saavansa muutakin kuin vain kiva hoidon - myös tietoa, jolla he voivat itse vaikuttaa omaan hyvinvointiinsa.
Kirja on myös siinä mielessä mielenkiintoinen, että se kertoo hyvin paljon erilaisista kosmetiikkayrityksistä. Tämän avulla pystyy itselle selkeyttämään, mikä yritys omistaa minkäkin kosmetiikkamerkin, mistä on varmasti hyötyä jos tulevaisuudessa onnistuu tekemään yhteistyötä isompiekin kosmetiikkamerkkien kanssa - onhan asiantuntevaa tietää, mitä tuotteita yritykseltä löytyy ja millainen yritys yleisestikin on, vaikkakin vain pieneltä pintaraapaisulta.
- Elina
tiistai 14. joulukuuta 2010
perjantai 10. joulukuuta 2010
vanhassa vara parempiko?
Yksi blogikirjoituksemme aiheista käsitteli uutta ja vanhaa markkinointia. En lukenut tehtävää varten yhtäkään juuri vanhasta markkinoinnista kertovaa kirjaa, sillä ajattelin käsitteleväni vanhana markkinointina yleisiä lehti, tv, radio, suoramainonta yms. mainontaa. Uuteen mediaan ja mainostamiseen paneuduin kuitenkin Brändi kulmahuoneeseen kirjan kautta, joka käsitteli esimerkkien muodossa erilaisten suomalaisten yrityste markkinointia ja brändäystä.
Tuntuu, että ihmiset ovat yleisesti kyllästyneet esimerkiksi tv:ssä, lehdissä ja bussipysäkeillä oleviin mainoksiin. Moni vaihtaa kanavaa mainostauon ajaksi, liimaa oveensa "ei mainoksia" lappusen tai ohittaa muuten vain mainokset antamatta niille silmäystäkään. Ihmiset ovat alkaneet huomaamaan, mikä on "piilomainontaa" ja silmä on jopa alkanut tottua erilaisten nettiselaimien sivuilla oleviin bannereihin. Ihmiset ovat selkästi alkaneet kyllästyä normaaliin mainontaan.
Mitä sitten on tullut tilalle? Tällä hetkellä tuntuu suurimmalta, kuumimmalta ja parhaalta tavalta mainostaa Facebookissa. Yritykset luovat tiuhentuvaan tahtiin omalle liikkeelleen facebook-sivuja, jossa kertovat kuulumisiaan, jakavat infoa ja alekuponja ja tekevät liikkeistään inhimillisempiä, kutsuvampia. Sen jälkeen kun yritys on facebookissa, se ei ole vain joku kulmahuoneistossa majaa pitävä yritys X, vaan sosiaalisen median hyödyt huomannut innovatiivinen yritys, johon on kiinnostavaa tutustua lähemmin.
Toinen, toisaalta hieman haastavampi mainontamuoto on sosiaalinen media muuten. Pelkkä facebook-sivu ei yleensä riitä, vaan ihmiset tulee saada liikkeelle. Kiinnostumaan, innostumaan, uteliaiksi ja tuntemaan erilaisia tunteita yritystä kohtaan. Mieleeni jäi esimerkki Brändi kulmahuoneeseen! -kirjasta, jossa kerrottiin Nanson innovatiivisuudesta markkinoinnissa; mainostaessaan uutta Lempivaate-mallistoaan, he palkkasivat Paola Suhosen malliston suunnittelijaksi, ja lanseerauksessa käytettiin uutta markkinointia - lanseeraus ei ollutkaan yleinen mediatilaisuus, vaan Paola piti yksityiset kotibileet ystävättärilleen, joita toki mainostettiin ja joista vihjailtiin. Kaikki olivat halukkaita kuulemaan, ketä juhlissa oli ollut ja mitä vaatteita mallistossa oikein oli. Nanso teki kielletystä ja yksityisestä haluttua tavaraa, ja mediajulkisuus oli taattu, kuten myös Lempivaatemalliston suosio.
Sama ihmisten uteliaisuuden nostatus on toiminut monesti muulloinkin. Luin yhtenä kirjana kirjan Igglo, taivas kattona. Kun Igglo oli suunnitteilla, Igglon henkilökunta valokuvasi kaikki Helsingin asuintalot omaan portaaliinsa, josta ihmiset pystyivät saada käsityksen millainen taloyhtiö tai pihapiiri on kyseessä. Kuvien tarkoituksesta ei aluksi kerrottu tarkasti julkisuuteen, ja ihmisiä melkein jopa härnättiin. Julkaisipa Igglo jopa mainoksen otsikolla "Psst... Kotitalosi on Igglossa", josta monet yrittivät jopa vääntää oikeusjuttua kotirauhan rikkomisesta. Mutta juttu toimi. Jo lanseerauksen ensimmäisellä viikolla palvelussa oli enemmän katselijoita kuin oli koskaan uskottu, ja ihmisiä kiinnosti tämä kauan hehkutettu, salainen ja uusi palvelu.
Ihmiset ovat markkinoinnissakin laumaeläimiä. Jos ne näkevät muidenkin pitävän jostain ilmiöstä, he varmemmin lähtevät siihen mukaan. Jokainen haluaa kuulua joukkoon ja olla se joka tietää ensimmäisten joukossa uudesta it-ilmiöstä. Sosiaalinen media on usein myös ilmaista mainontaa - itse olen useammankin kerran huomannut työskennellessäni koruliike Glitterissä, että sen jälkeen kuin jossain tämän hetken kuumimmista muotiblogeista on mainittu jokin liikkeemme tuote, tulee liikkeeseen ovista ja ikkunoista ihmisiä, jotka haluavat sen lintusormuksen/viitan/pöllökaulakorun/meripihkasormuksen tai mitä vain, joka on näkynyt sen ja sen blogissa. Vaikka Glitter itse kuinka mainostaisi samoja tuotteita tuhansia maksavissa tv-mainoksissa tai printtimediassa, ei mikään saa massoja liikkeelle yhtä hyvin kuin sosiaalinen media.
Ihmisillä on selkeästi sopulin luonne, ja sosiaalinen media on löytänyt oman "sinisen merensä" ihmisten alkukantaisesta luonteesta, ja valitettavasti lehdet, tv- ja radiomainonta sekä muu suoramainonta on jäänyt tappelemaan vanhan markkinoinnin punaiselle merelle. Niissä mainonta toimii ja saavuttaa varmasti "ihan ok" tuloksia, mutta kuten on sanottu, jos tekee kaiken aina samalla vanhalla lailla, ei voi olettaa saavansa muuta kuin samaa vanhaa.
Elina
Tuntuu, että ihmiset ovat yleisesti kyllästyneet esimerkiksi tv:ssä, lehdissä ja bussipysäkeillä oleviin mainoksiin. Moni vaihtaa kanavaa mainostauon ajaksi, liimaa oveensa "ei mainoksia" lappusen tai ohittaa muuten vain mainokset antamatta niille silmäystäkään. Ihmiset ovat alkaneet huomaamaan, mikä on "piilomainontaa" ja silmä on jopa alkanut tottua erilaisten nettiselaimien sivuilla oleviin bannereihin. Ihmiset ovat selkästi alkaneet kyllästyä normaaliin mainontaan.
Mitä sitten on tullut tilalle? Tällä hetkellä tuntuu suurimmalta, kuumimmalta ja parhaalta tavalta mainostaa Facebookissa. Yritykset luovat tiuhentuvaan tahtiin omalle liikkeelleen facebook-sivuja, jossa kertovat kuulumisiaan, jakavat infoa ja alekuponja ja tekevät liikkeistään inhimillisempiä, kutsuvampia. Sen jälkeen kun yritys on facebookissa, se ei ole vain joku kulmahuoneistossa majaa pitävä yritys X, vaan sosiaalisen median hyödyt huomannut innovatiivinen yritys, johon on kiinnostavaa tutustua lähemmin.
Toinen, toisaalta hieman haastavampi mainontamuoto on sosiaalinen media muuten. Pelkkä facebook-sivu ei yleensä riitä, vaan ihmiset tulee saada liikkeelle. Kiinnostumaan, innostumaan, uteliaiksi ja tuntemaan erilaisia tunteita yritystä kohtaan. Mieleeni jäi esimerkki Brändi kulmahuoneeseen! -kirjasta, jossa kerrottiin Nanson innovatiivisuudesta markkinoinnissa; mainostaessaan uutta Lempivaate-mallistoaan, he palkkasivat Paola Suhosen malliston suunnittelijaksi, ja lanseerauksessa käytettiin uutta markkinointia - lanseeraus ei ollutkaan yleinen mediatilaisuus, vaan Paola piti yksityiset kotibileet ystävättärilleen, joita toki mainostettiin ja joista vihjailtiin. Kaikki olivat halukkaita kuulemaan, ketä juhlissa oli ollut ja mitä vaatteita mallistossa oikein oli. Nanso teki kielletystä ja yksityisestä haluttua tavaraa, ja mediajulkisuus oli taattu, kuten myös Lempivaatemalliston suosio.
Sama ihmisten uteliaisuuden nostatus on toiminut monesti muulloinkin. Luin yhtenä kirjana kirjan Igglo, taivas kattona. Kun Igglo oli suunnitteilla, Igglon henkilökunta valokuvasi kaikki Helsingin asuintalot omaan portaaliinsa, josta ihmiset pystyivät saada käsityksen millainen taloyhtiö tai pihapiiri on kyseessä. Kuvien tarkoituksesta ei aluksi kerrottu tarkasti julkisuuteen, ja ihmisiä melkein jopa härnättiin. Julkaisipa Igglo jopa mainoksen otsikolla "Psst... Kotitalosi on Igglossa", josta monet yrittivät jopa vääntää oikeusjuttua kotirauhan rikkomisesta. Mutta juttu toimi. Jo lanseerauksen ensimmäisellä viikolla palvelussa oli enemmän katselijoita kuin oli koskaan uskottu, ja ihmisiä kiinnosti tämä kauan hehkutettu, salainen ja uusi palvelu.
Ihmiset ovat markkinoinnissakin laumaeläimiä. Jos ne näkevät muidenkin pitävän jostain ilmiöstä, he varmemmin lähtevät siihen mukaan. Jokainen haluaa kuulua joukkoon ja olla se joka tietää ensimmäisten joukossa uudesta it-ilmiöstä. Sosiaalinen media on usein myös ilmaista mainontaa - itse olen useammankin kerran huomannut työskennellessäni koruliike Glitterissä, että sen jälkeen kuin jossain tämän hetken kuumimmista muotiblogeista on mainittu jokin liikkeemme tuote, tulee liikkeeseen ovista ja ikkunoista ihmisiä, jotka haluavat sen lintusormuksen/viitan/pöllökaulakorun/meripihkasormuksen tai mitä vain, joka on näkynyt sen ja sen blogissa. Vaikka Glitter itse kuinka mainostaisi samoja tuotteita tuhansia maksavissa tv-mainoksissa tai printtimediassa, ei mikään saa massoja liikkeelle yhtä hyvin kuin sosiaalinen media.
Ihmisillä on selkeästi sopulin luonne, ja sosiaalinen media on löytänyt oman "sinisen merensä" ihmisten alkukantaisesta luonteesta, ja valitettavasti lehdet, tv- ja radiomainonta sekä muu suoramainonta on jäänyt tappelemaan vanhan markkinoinnin punaiselle merelle. Niissä mainonta toimii ja saavuttaa varmasti "ihan ok" tuloksia, mutta kuten on sanottu, jos tekee kaiken aina samalla vanhalla lailla, ei voi olettaa saavansa muuta kuin samaa vanhaa.
Elina
Kohti sinistä merta?
Päätin lukea monen netistä löytyneen arvostelun jälkeen koulummekin kirjastosta löytyvän Sinisen meren strategian. Kirjan on kirjoittanut W. Chan Kim ja Renée Mauborgne, ja sitä on pidetty yhtenä suurimmista ja upeimmista strategiakirjoista. Halusin siis tietää, mikä on tämän tylsähkön näköisen kirjan vetovoiman syy.
Heti aloitettuani kirjan lukemisen, olin hyvin yllättynyt. Kirja oli hyvin ihmisläheinen, ja etenkin helposti ymmärrettävä. Vaikka kirjassa vilahtelevat kaaviot loivatkin aluksi pienen ymmärtämättömyyden ilmapiirin, sain huokaista helpotuksesta ja huomata tajuavani jokaisen kaavion! Uutta blondille.
Kirja nojaa hyvin vahvasti esimerkkeihin, ja vaikka suurinta osaa kyseisistä firmoista en etukäteen tuntenut, esimerkit olivat silti hyvin ymmärrettäviä ja innostavia. Kukapa ei haluaisi uudistaa markkinoita ja korottaa hintoja ja päästä siniselle merelle, jossa kilpailua ei esiinny, vaan yritys pyörittää monopoliasemassa omia markkinoitaan. Muut entiset kilpailijat saavat luvan jäädä veren värjäämälle punaiselle merelle tappelemaan siitä, kuka myy eniten halvimmalla.
Luin kirjaa aina bussimatkoilla ja muina pieninä hetkinä, enkä tainnut avata kirjaa kertaakaan kotona ns. "vapaa ajalla", mutta kirja tuli silti yllättävän nopeasti luettua. Alun esimerkkien jälkeen halusi tietää, miten itse voisi joskus tulevaisuudessa olla sinisen meren edelläkävijä, ja kirjassa olikin kerrottu hyviä strategioita siihen, miten oman yrityksensä laivan keulan voisi saada kääntymään kohti parempia apajia. Tietenkään yksikään kirja, ei edes tämä, voi olla yrityksen raamattuna ja saada kaikkia yrityksiä voitokkaiksi, mutta ainahan voi yrittää. Ja vaikka sinisen meren strategia kuulostaakin kirjassa helpolta toteuttaa, ei se sitä todellisuudessa ole - miksei maailmassa muuten olisi enemmän näitä siniselle merelle päässeitä yrityksiä?
Itselleni suurin yllätys ja hämmästys oli aluksi kirjan keino luopua vanhoista asiakkaista. Miten tyhmää hyljätä vanhat hyvät asiakkaat? Mutta kun kirjaa luki eteenpäin, ymmärsi myös idean takana olevan ajatuksen - kaikilla yrityksillä on ne samat vanhat hyvät asiakkaat, joista kilpaillaan, mutta he voivat hyvin helposti kääntää kelkkansa paremman tarjouksen tullessa vastaan. Sen vuoksi täytyisikin keskittyä ei-asiakkaisiin ja siihen, miksi he eivät ole asiakkaita ja mitä yhteistä juuri näillä ei-asiakkailla on. Sen avulla voi helposti seilata siniselle merelle, ja vallata kaikki markkinat, ilman mitään kilpailua.
Suosittelen kirjan lukemista kaikille, etenkin jos on perustamassa yritystä tai jossain projektissa esimerkiksi uudistamassa liiketoimintaa tms. Tai itse asiassa suosittelen ihan kaikille, sillä kirja avaa silmiä aika paljonkin koskien markkinoinnin itsestäänselviä sääntöjä. Harmittaa, etten jotenki saa omia ajatuksia ja innostusta niin hyvin välitettyä tähän postaukseen kuin olisin halunnut, sillä kirja on todellakin jokaisen sekunnin arvoinen, minkä sen parissa viettää.
Elina
Heti aloitettuani kirjan lukemisen, olin hyvin yllättynyt. Kirja oli hyvin ihmisläheinen, ja etenkin helposti ymmärrettävä. Vaikka kirjassa vilahtelevat kaaviot loivatkin aluksi pienen ymmärtämättömyyden ilmapiirin, sain huokaista helpotuksesta ja huomata tajuavani jokaisen kaavion! Uutta blondille.
Kirja nojaa hyvin vahvasti esimerkkeihin, ja vaikka suurinta osaa kyseisistä firmoista en etukäteen tuntenut, esimerkit olivat silti hyvin ymmärrettäviä ja innostavia. Kukapa ei haluaisi uudistaa markkinoita ja korottaa hintoja ja päästä siniselle merelle, jossa kilpailua ei esiinny, vaan yritys pyörittää monopoliasemassa omia markkinoitaan. Muut entiset kilpailijat saavat luvan jäädä veren värjäämälle punaiselle merelle tappelemaan siitä, kuka myy eniten halvimmalla.
Luin kirjaa aina bussimatkoilla ja muina pieninä hetkinä, enkä tainnut avata kirjaa kertaakaan kotona ns. "vapaa ajalla", mutta kirja tuli silti yllättävän nopeasti luettua. Alun esimerkkien jälkeen halusi tietää, miten itse voisi joskus tulevaisuudessa olla sinisen meren edelläkävijä, ja kirjassa olikin kerrottu hyviä strategioita siihen, miten oman yrityksensä laivan keulan voisi saada kääntymään kohti parempia apajia. Tietenkään yksikään kirja, ei edes tämä, voi olla yrityksen raamattuna ja saada kaikkia yrityksiä voitokkaiksi, mutta ainahan voi yrittää. Ja vaikka sinisen meren strategia kuulostaakin kirjassa helpolta toteuttaa, ei se sitä todellisuudessa ole - miksei maailmassa muuten olisi enemmän näitä siniselle merelle päässeitä yrityksiä?
Itselleni suurin yllätys ja hämmästys oli aluksi kirjan keino luopua vanhoista asiakkaista. Miten tyhmää hyljätä vanhat hyvät asiakkaat? Mutta kun kirjaa luki eteenpäin, ymmärsi myös idean takana olevan ajatuksen - kaikilla yrityksillä on ne samat vanhat hyvät asiakkaat, joista kilpaillaan, mutta he voivat hyvin helposti kääntää kelkkansa paremman tarjouksen tullessa vastaan. Sen vuoksi täytyisikin keskittyä ei-asiakkaisiin ja siihen, miksi he eivät ole asiakkaita ja mitä yhteistä juuri näillä ei-asiakkailla on. Sen avulla voi helposti seilata siniselle merelle, ja vallata kaikki markkinat, ilman mitään kilpailua.
Suosittelen kirjan lukemista kaikille, etenkin jos on perustamassa yritystä tai jossain projektissa esimerkiksi uudistamassa liiketoimintaa tms. Tai itse asiassa suosittelen ihan kaikille, sillä kirja avaa silmiä aika paljonkin koskien markkinoinnin itsestäänselviä sääntöjä. Harmittaa, etten jotenki saa omia ajatuksia ja innostusta niin hyvin välitettyä tähän postaukseen kuin olisin halunnut, sillä kirja on todellakin jokaisen sekunnin arvoinen, minkä sen parissa viettää.
Elina
Tehdään todellisuudesta hohdokkaampi
Jokainen nainen (ja mies) tietää, että kosmetiikkamainokset eivät ole realistisia, ainakin tämän ei pitäisi olla jäänyt huomaamatta. Silti uskomme tuotteiden tekevän ihmeitä. Järki ja tunteet ovat ristiriidassa. Mielikuvat, joita luomme tuotteeseen voittavat järjelliset perustelut. Ulkonäkö on monelle naiselle, miehiä unohtamatta, erittäin tärkeä asia. Eikä turhaan, sillä ihmisethän arvioivat toisen aluksi ulkomuodon perusteella. Tähän liittyy se monesti ulkkonäön yhteydessä mainittu sana: Ensivaikutelma.
Voin suoraan sanoa, että olen mainosten orja. Jos mainos on toteutettu visuaalisesti niin, että se kolahtaa, myös mainoksen tuote on pakko hankkia. Tunnen, että saan palasen mainoksen antamaa mielikuvaa. Jos esimerkiksi mainos on kuvattu auringon paisteessa valkoisella hiekkarannalla sininen meri vieressä, tuotteesta tulee aina mieleen upea maisema ja tuotetta käyttäessäni voin jopa tuntea mainoksen auringon ja nähdä sinisen meren. Juuri tätä mainoksilla haetaan. Ihmisille halutaan muodostaa positiivinen tuntemus tuotteesta, jonka seurauksena se myös ostetaan. Tiedän tuotetta ostaessani, että ilman mainosta en olisi tuotetta hankkinut, mutta järkipuheet eivät siinä kohtaa enää auta.
Otetaan esimerkkinä Reebokin Easytone kenkien mainos. HALUAN ne, en niinkään tarvitse uusia lenkkikenkiä, mutta kun haluan ne. Oikeastaan en halua niitä kenkien takia vaan, koska haluan samanlaisen takapuolen kuin mainoksen malleilla. Luulen, että kengät antaisivat sen minulle tai ainakin saisivat takapuoleni mielikuvissani näyttämään samanlaiselta. Tiedän, että mainoksen mallit eivät kenkiä ole käyttäneet vaan heidän takapuolensa ovat saatu näyttämään tuolta muilla keinoin. Silti HALUAN ne!
Hyvä vai huono asia? siinäpä kysymys. Itse tykkään mainoksien tuomista mielikuvista. On kivempi tuntea näyttävänsä mainoksen mallilta ja saada ihonsa näyttämään yhtä hyvältä kuin todeta ettei mitään ole tehtävissä ja ajatella, että ennen kuvan muokkausta mallit näyttivät aivan tavallisilta. Haluan jatkossakin nähdä TV:stä hohdokkaita ja epärealistisia mainoksia.
Mari
Voin suoraan sanoa, että olen mainosten orja. Jos mainos on toteutettu visuaalisesti niin, että se kolahtaa, myös mainoksen tuote on pakko hankkia. Tunnen, että saan palasen mainoksen antamaa mielikuvaa. Jos esimerkiksi mainos on kuvattu auringon paisteessa valkoisella hiekkarannalla sininen meri vieressä, tuotteesta tulee aina mieleen upea maisema ja tuotetta käyttäessäni voin jopa tuntea mainoksen auringon ja nähdä sinisen meren. Juuri tätä mainoksilla haetaan. Ihmisille halutaan muodostaa positiivinen tuntemus tuotteesta, jonka seurauksena se myös ostetaan. Tiedän tuotetta ostaessani, että ilman mainosta en olisi tuotetta hankkinut, mutta järkipuheet eivät siinä kohtaa enää auta.
Otetaan esimerkkinä Reebokin Easytone kenkien mainos. HALUAN ne, en niinkään tarvitse uusia lenkkikenkiä, mutta kun haluan ne. Oikeastaan en halua niitä kenkien takia vaan, koska haluan samanlaisen takapuolen kuin mainoksen malleilla. Luulen, että kengät antaisivat sen minulle tai ainakin saisivat takapuoleni mielikuvissani näyttämään samanlaiselta. Tiedän, että mainoksen mallit eivät kenkiä ole käyttäneet vaan heidän takapuolensa ovat saatu näyttämään tuolta muilla keinoin. Silti HALUAN ne!
Hyvä vai huono asia? siinäpä kysymys. Itse tykkään mainoksien tuomista mielikuvista. On kivempi tuntea näyttävänsä mainoksen mallilta ja saada ihonsa näyttämään yhtä hyvältä kuin todeta ettei mitään ole tehtävissä ja ajatella, että ennen kuvan muokkausta mallit näyttivät aivan tavallisilta. Haluan jatkossakin nähdä TV:stä hohdokkaita ja epärealistisia mainoksia.
Mari
New, new, new and little less old marketing
Sanotaan, että ei voi ymmärtää nykyhetkeä ellei tunne menneisyyttä. Millain tämä sitten liittyy markkinointiin? Mielestäni ei mitenkään. On tärkeämpää on keskittyä siihen, mikä on pinnalla markkinoinnissa ja mainonnassa juuri nyt. Tehtävänantona oli kuitenkin kirjoittaa vanhasta JA uudesta markkinoinnista, joten mainitaan nyt se vanhakin markkinointi. TV ja lehdet ovat näitä ikuisuuden ajan käytettyjä mainonnan keinoja. Ihmisten medialukukyky on kuitenkin kehittynyt niin, ettei perinteisillä mainoksilla päästä enää haluttuihin tuloksiin. Tuloksilla tarkotan sitä, että kuluttajat saadaan ostamaan palvelua tai tuotteita. Suoramarkkinointi on jo muodostunut kirosanaksi kuluttajien korville. Yrittäjien pitää siis löytää uusia väyliä saadakseen tuotteensa tai palvelunsa ihmisten mieliin.
Vastaus on sosiaalinen media. Mainonta pitää saada sinne, missä se saavuttaa suuren yleisön. Sosiaalinen media kattaa Facebookin, Twitterin, Bloggerin, My Spacen, Skypen jne.. Listaa voi jatkaa ja koko ajan kehittyy uusia vastaavia sosiaalisen median sovelluksia. Miksi nämä ovat uusia markkinoinnin kanavia? 4 SANAA: halpaa, näkyvää, ihmisläheistä, välitöntä vuorovaikutusta.
Seuraavaksi hyviä esimerkkejä sosiaalisen median käytön hyödystä.
Firefox –internetselain saavutti huiman suosion käyttämättä mainontaan yhtään rahaa. Selain lanseerattiin blogin kautta ja tieto uudesta hyvästä selaimesta levisi suusta suuhun –mainonnalla sosiaalisen median kautta. Luottamus selaimeen syntyi paremmin, kun joku läheinen, yrityksen ulkopuolinen ihminen suositteli sen lataamista. Puoli vuotta lanseerauksen jälkeen Firefox oli ladattu yli 50 miljoonaa kertaa ja latauksien määrä oli yhä kasvussa.(Scoble & Israel 2008, 54). Suuren kohderyhmän tavoittaminen on siis mahdollista ilman suurta mainoskampanjaa.
Netissä mainostaminen todella siis toimii ja tieto leviää kuin häkä verrattuna perinteisiin keinoihin.
Toinen hyvä esimerkki löytyy kauneudenhoitoalan markkinoinnin lehdestä GCI magazinen artikkelista.( Lehden nettisivuilta www.gcimagazine.com löytyy lehdessä julkaistut artikkelit ja suosittelen niiden lukemista). Artikkeli käsittelee Lähi-Idän naisten lisääntyvästä kosmetiikan käytöstä. Aiemmin arabinaisten tietous kosmetiikasta on levinnyt mouth to mouth ja suurin ostopäätökseen vaikuttava tekijä on luottamus brändiin. Nykyään kuitenkin suurin osa nuorista arabinaisista kuuluu johonkin sosiaalisen median yhteisöön ja myös brändit ovat tämän myös huomanneet: Olay esimerkiksi julkaisi nettisivun, joka on suunnattu pelkästään arabinaisille. Sivulla on myös foorumi, jossa naiset voivat luoda oman verkostonsa. Selvästi tällä kalastellaan arabinaisten ostopäätökseen vaikuttavaa tekijää eli luottamusta, OVELAA! Arabinaisille kohdistettu mainonta netissä selvästi toimii, siitä on todisteena: kosmetiikkamarkkinat Lähi-Idässä ovat arvoltaan 7,2 biljoonaa dollaria ja vuosittainen kasvu on 12%.Luulenpa, että uudet markkinat ovat sekä netissä että Lähi-Idässä.
Mari
Blogiessee Uusi & vanha markkinointi
Blogiessee; Uusi ja vanha markkinointi
Markkinointia on ollut olemassa kauan, oikeastaan aina siitä asti kun ihmiset ovat ruvenneet käymään kauppaa keskenään. Alussa tyyli saattoi olla "ostat tai itket ja ostat" (näen sieluni silmin luolamiehen nuija kädessä myymässä naapuriluolan asukille mammuttia), mutta nykyään markkinointi itsessään on muuttunut melkoisesti. Tämä aiheuttaa monelle vanhan koulukunnan edustajalle joko varhaisen eläkkeelle jäämisen tai konkurssin, mikäli ei pysty vastaamaan uuden markkinoinnin haasteisiin.
Mitä vanha markkinointi oikeastaan on? Luulin, että se olisi ollut ihmisläheisempää, mutta ainakin niinkin luotettava lähde kuin Wikipedia on eri mieltä. Sen mukaan ennen keskityttiin myynnilliseen voittoon, ei välttämättä siihen, palaako asiakas ja syntyykö vakituinen asiakassuhde. Puhutaan myös niin sanotusta 4P- mallista; hinnasta (price), myynnin edistämisestä (promotion), tuotteesta (product) ja jakelusta (place).
Lapsena olin helpohko mainosten uhri. Minuun vetosivat joka jouluiset lelulehdet (ai ai kun oli helppoa vain ruksia ne, mitä toivoi) sekä etenkin Tv-shop. Olisin kovasti halunnut ostaa äidilleni (joka siis on maailman paras) Tv- shopissa mainostetun sormuksen, hinta oli muistaakseni sellaiset 1500 markkaa. Taskurahat eivät valitettavasti ihan riittäneet, mutta onneksi äidin mielestä koko sormus oli joka tapauksessa niin ruma ettei hän olisi sitä huolinutkaan. Olin siis potentiaalinen ostajauhri mutta ilman sponsoria hyödytön markkinataloudelle.
Uusi markkinointi on tuonut peliin mukaan internetin. Ei ole enää puhettakaan, että yritykset pärjäisivät pelkän puskaradion, lehti-ilmoittelun tai edes television avulla. Blogeja, facebookia ja kotisivuja pidetään jo lähes pakollisina oli yritys mikä tahansa. Netti on kyllä loistava väline; se on nopea, se tavoittaa monen monta henkilöä ja se on edullinen ellei jopa ilmainen.
Nykyiset markkinointiopiskelijat viedään blogien ja sosiaalisen median maailmaan, ja puhutaan jatkuvasti erilaistumisesta. Aika itsenäinen opiskelutapa antaa eväät hankkia tietoa itse, eikä oppimista supisteta tai vedetä taaksepäin. Ryhmätöissä ja projekteissa sitten sovelletaan teoriaa käytäntöön ja saadaan aikaan käytännönläheisempää oppimista. Tämä luo todellisen uhkan parikymmentä vuotta alalla toimineille markkinoijille. Mutta entäs, jos nämä vanhat jermut sisäistävätkin nykymarkkinoinnin kulmakivet blogeineen päivineen? Silloin en usko meillä uusilla olevan paljoakaan nokan koputtamista asiaan, onhan heillä takanaan rautainen kokemus ja mahtava tieto-taito. Lisäksi heillä on takanaan asiakassuhteita ja verkostot, joita me uudet ollaan vasta hankkimassa.
Nykymarkkinoinnin hyvänä ohjenuorana voisi kai pitää, ettei mitään ohjenuoraa ole (kunhan ei lakia huvikseen ryhdy rikkomaan). Eteenpäin markkinointi kehittää joka tapauksessa koko ajan.
-Jenni
Markkinointia on ollut olemassa kauan, oikeastaan aina siitä asti kun ihmiset ovat ruvenneet käymään kauppaa keskenään. Alussa tyyli saattoi olla "ostat tai itket ja ostat" (näen sieluni silmin luolamiehen nuija kädessä myymässä naapuriluolan asukille mammuttia), mutta nykyään markkinointi itsessään on muuttunut melkoisesti. Tämä aiheuttaa monelle vanhan koulukunnan edustajalle joko varhaisen eläkkeelle jäämisen tai konkurssin, mikäli ei pysty vastaamaan uuden markkinoinnin haasteisiin.
Mitä vanha markkinointi oikeastaan on? Luulin, että se olisi ollut ihmisläheisempää, mutta ainakin niinkin luotettava lähde kuin Wikipedia on eri mieltä. Sen mukaan ennen keskityttiin myynnilliseen voittoon, ei välttämättä siihen, palaako asiakas ja syntyykö vakituinen asiakassuhde. Puhutaan myös niin sanotusta 4P- mallista; hinnasta (price), myynnin edistämisestä (promotion), tuotteesta (product) ja jakelusta (place).
Lapsena olin helpohko mainosten uhri. Minuun vetosivat joka jouluiset lelulehdet (ai ai kun oli helppoa vain ruksia ne, mitä toivoi) sekä etenkin Tv-shop. Olisin kovasti halunnut ostaa äidilleni (joka siis on maailman paras) Tv- shopissa mainostetun sormuksen, hinta oli muistaakseni sellaiset 1500 markkaa. Taskurahat eivät valitettavasti ihan riittäneet, mutta onneksi äidin mielestä koko sormus oli joka tapauksessa niin ruma ettei hän olisi sitä huolinutkaan. Olin siis potentiaalinen ostajauhri mutta ilman sponsoria hyödytön markkinataloudelle.
Uusi markkinointi on tuonut peliin mukaan internetin. Ei ole enää puhettakaan, että yritykset pärjäisivät pelkän puskaradion, lehti-ilmoittelun tai edes television avulla. Blogeja, facebookia ja kotisivuja pidetään jo lähes pakollisina oli yritys mikä tahansa. Netti on kyllä loistava väline; se on nopea, se tavoittaa monen monta henkilöä ja se on edullinen ellei jopa ilmainen.
Nykyiset markkinointiopiskelijat viedään blogien ja sosiaalisen median maailmaan, ja puhutaan jatkuvasti erilaistumisesta. Aika itsenäinen opiskelutapa antaa eväät hankkia tietoa itse, eikä oppimista supisteta tai vedetä taaksepäin. Ryhmätöissä ja projekteissa sitten sovelletaan teoriaa käytäntöön ja saadaan aikaan käytännönläheisempää oppimista. Tämä luo todellisen uhkan parikymmentä vuotta alalla toimineille markkinoijille. Mutta entäs, jos nämä vanhat jermut sisäistävätkin nykymarkkinoinnin kulmakivet blogeineen päivineen? Silloin en usko meillä uusilla olevan paljoakaan nokan koputtamista asiaan, onhan heillä takanaan rautainen kokemus ja mahtava tieto-taito. Lisäksi heillä on takanaan asiakassuhteita ja verkostot, joita me uudet ollaan vasta hankkimassa.
Nykymarkkinoinnin hyvänä ohjenuorana voisi kai pitää, ettei mitään ohjenuoraa ole (kunhan ei lakia huvikseen ryhdy rikkomaan). Eteenpäin markkinointi kehittää joka tapauksessa koko ajan.
-Jenni
tiistai 7. joulukuuta 2010
Aika kultaa muistot
”blogiessee”
Lapsuudesta tulee mieleen paljon muistoja, ja paljon on jäänyt esimerkiksi tv-mainoksia mieleen, hyvässä ja pahassa. Kaikilla näillä on ollut paljon merkitystä siihen, mitä leluja meillä on ollut, mikä on ollut sen hetken pakko saada- juttu, ja ehkäpä jopa siihen, millaisia ihmisiä meistä on kasvanut. Tai no totta kai se on vaikuttanut, omalla kohdallani ainakin uskon että jossen olisi saanut sitä Baby Bornia, jonka kanssa voi leikkiä äitiä (ja vain TÄMÄN nuken kanssa voit leikkiä äitiä sanoi tv), en välttämättä tykkäisi lapsista. Tai no, mene ja tiedä sitten.
Jokaisen hetken markkinointi kertoo sen ajan ihmisistä paljon. Nyt me katsotaan markkinoinnin keinoja kymmenen vuoden takaa, ja todetaan jotain. Ollaanpas oltu tyhmiä? Miten me keksittiinkin noin hyvä idea silloin? Ajatukset voivat olla negatiivisia tai positiivisia. Silloin on kuitenkin toimittu parhaalla tavalla, mikä silloin on ollut mahdollista. Mennyttä ei voi muuttaa, vaikka niin kovasti välillä haluaiskin.
Ensimmäiset markkinointimerkit löytyvät jo vuodelta 1775. Siitä kun laskee tähän päivään niin aika paljon on markkinoinnilla pelattu ja vaikutettu. Ennen markkinointi käsitti eniten lehtimainontaa. Mainokset olivat lähinnä tiedottavia: Suomen kravattikauppa, osta komea kravatti, halpa hinta. Siinä siis perusmainos reilun sadan vuoden takaa. Yksinkertaista ja toimivaa.
Sitten suomalaisten läheisen ystävän, Viinan, pariin. Viinaa ja tupakkaa mainostettiin jokamiehen pakollisina tuotteina. Rahaa alkoi olla muuhunkin kuin leipään, joten nautintoaineita kehiin ja pää sekaisin! Ilmankos Eppu Normaalikin laulaa Murheellisten laulujen maasta.
Pikkuhiljaa markkinointia alettiin toteuttaa muutenkin kuin vakavalla kasvolla, ja pilapiirroksia tehtiin ja mainosten sekaan ujutettiin huumoria. Elämässä pitää olla huumoria.
Siten tuli televisio, joka räjäytti potin. Tuotteita voitaisiin markkinoida liikkuvan kuvan avulla. Mainoksista tuli niin suosittuja, että firmat käyttivät tv-mainoksesta napattua kuvaa mainoskuvana (esim. KOFF). Kyllähän se tietysti loi aivan uusia väyliä kertoa asioista.
Mitä markkinointi sitten on tänä päivänä? Suuren suuri viidakko, jossa kaikki on mahdollista. Ihmisiin vaikutetaan kaikenmaailman psykologisilla keinoilla, mainokset suunnitellaan piirun tarkasti, yrityksiä brändätään ja kaikki yrittävät olla parhaita. Jatkuvaa sotaa siis. Hyvä asiahan se on, että vain taivas on rajana, mutta musta ainakin olisi kiva nähdä yksinkertainen vanhanajan mainos lehdessä tai telkkarissa. Aina ei jaksaisi miettiä, mikähän tässäkin mainoksessa nyt on tarkoituksena kun on niin paljon kaikkea hienoa monimutkaista. Ehkä mun täytyy tehdä se mainos itse. :)
Ps. Tiesittekö, mistä sanonta ”Hymyilee kuin Hangon keksi” tulee? Mainoksesta vuodelta 1926. Aika kultaa muistot.
Kirjana käytetty Visa Heinosen ja Hannu Konttisen Suomalaisten mainonnan historia- kirjaa
Jenna Saarinen
Lapsuudesta tulee mieleen paljon muistoja, ja paljon on jäänyt esimerkiksi tv-mainoksia mieleen, hyvässä ja pahassa. Kaikilla näillä on ollut paljon merkitystä siihen, mitä leluja meillä on ollut, mikä on ollut sen hetken pakko saada- juttu, ja ehkäpä jopa siihen, millaisia ihmisiä meistä on kasvanut. Tai no totta kai se on vaikuttanut, omalla kohdallani ainakin uskon että jossen olisi saanut sitä Baby Bornia, jonka kanssa voi leikkiä äitiä (ja vain TÄMÄN nuken kanssa voit leikkiä äitiä sanoi tv), en välttämättä tykkäisi lapsista. Tai no, mene ja tiedä sitten.
Jokaisen hetken markkinointi kertoo sen ajan ihmisistä paljon. Nyt me katsotaan markkinoinnin keinoja kymmenen vuoden takaa, ja todetaan jotain. Ollaanpas oltu tyhmiä? Miten me keksittiinkin noin hyvä idea silloin? Ajatukset voivat olla negatiivisia tai positiivisia. Silloin on kuitenkin toimittu parhaalla tavalla, mikä silloin on ollut mahdollista. Mennyttä ei voi muuttaa, vaikka niin kovasti välillä haluaiskin.
Ensimmäiset markkinointimerkit löytyvät jo vuodelta 1775. Siitä kun laskee tähän päivään niin aika paljon on markkinoinnilla pelattu ja vaikutettu. Ennen markkinointi käsitti eniten lehtimainontaa. Mainokset olivat lähinnä tiedottavia: Suomen kravattikauppa, osta komea kravatti, halpa hinta. Siinä siis perusmainos reilun sadan vuoden takaa. Yksinkertaista ja toimivaa.
Sitten suomalaisten läheisen ystävän, Viinan, pariin. Viinaa ja tupakkaa mainostettiin jokamiehen pakollisina tuotteina. Rahaa alkoi olla muuhunkin kuin leipään, joten nautintoaineita kehiin ja pää sekaisin! Ilmankos Eppu Normaalikin laulaa Murheellisten laulujen maasta.
Pikkuhiljaa markkinointia alettiin toteuttaa muutenkin kuin vakavalla kasvolla, ja pilapiirroksia tehtiin ja mainosten sekaan ujutettiin huumoria. Elämässä pitää olla huumoria.
Siten tuli televisio, joka räjäytti potin. Tuotteita voitaisiin markkinoida liikkuvan kuvan avulla. Mainoksista tuli niin suosittuja, että firmat käyttivät tv-mainoksesta napattua kuvaa mainoskuvana (esim. KOFF). Kyllähän se tietysti loi aivan uusia väyliä kertoa asioista.
Mitä markkinointi sitten on tänä päivänä? Suuren suuri viidakko, jossa kaikki on mahdollista. Ihmisiin vaikutetaan kaikenmaailman psykologisilla keinoilla, mainokset suunnitellaan piirun tarkasti, yrityksiä brändätään ja kaikki yrittävät olla parhaita. Jatkuvaa sotaa siis. Hyvä asiahan se on, että vain taivas on rajana, mutta musta ainakin olisi kiva nähdä yksinkertainen vanhanajan mainos lehdessä tai telkkarissa. Aina ei jaksaisi miettiä, mikähän tässäkin mainoksessa nyt on tarkoituksena kun on niin paljon kaikkea hienoa monimutkaista. Ehkä mun täytyy tehdä se mainos itse. :)
Ps. Tiesittekö, mistä sanonta ”Hymyilee kuin Hangon keksi” tulee? Mainoksesta vuodelta 1926. Aika kultaa muistot.
Kirjana käytetty Visa Heinosen ja Hannu Konttisen Suomalaisten mainonnan historia- kirjaa
Jenna Saarinen
Teorian sov. käytäntöön Jenni
Teorian soveltaminen käytäntöön: Juha Herkman ”Kriittinen mediakasvatus” 2007
Tulevia projekteja ja miksei ihan yleensä elämääkin varten perehdyin mediakriittisyyteen. Aihe on äärettömän kiinnostava ja AJANKOHTAINEN, pommitetaanhan meitä tavallisia kuolevaisia tarpeellisella ja tarpeettomalla infovyöryllä jatkuvasti (ääriesimerkkinä wikileaks, joka ei hyödytä kuin tekijöitään).
Herkmanin Kriittinen mediakasvatus kertoo visuaalisesta lukutaidosta, sen ongelmista ja ratkaisuista. Ymmärtääkseen kuvia olisi ymmärrettävä myös eri tulkintoja, joka puolestaan vaatii kulttuurista lukutaitoa. Olemme visuaalista pullamössösukupolvea (tai ainakin meitä kymmenen vuotta nuoremmat tuntuvat olevan), ja medialla on suurempi kasvatullinen osuus nuorisoon kuin esimerkiksi nykyopettajilla. Tämä aiheuttaa median luomaa identiteettien heijastusta; kuka olen vai olenko ei- kukaan? Big Brother- talo ei välttämättä anna oikeaa vastausta oman itsensä hakemisessa.
Miten opitaan tulkitsemaan mediaa kriittisesti? Tieto lisää tuskaa, mutta muutosta ei voi tapahtua ellei saada tietoa asiantuntevilta tahoilta, puolesta ja vastaan. Puolueettomuus olisi kova sana ja tuntuisi olevan punainen lanka tässäkin asiassa. Aina ei tarvitse olla veren maku suussa kritisoimassa jokaista mainosta ja Tv- ohjelmaa.
”Tyhmä ei ole se joka pyytää, vaan se, joka maksaa.”
-Jenni
Tulevia projekteja ja miksei ihan yleensä elämääkin varten perehdyin mediakriittisyyteen. Aihe on äärettömän kiinnostava ja AJANKOHTAINEN, pommitetaanhan meitä tavallisia kuolevaisia tarpeellisella ja tarpeettomalla infovyöryllä jatkuvasti (ääriesimerkkinä wikileaks, joka ei hyödytä kuin tekijöitään).
Herkmanin Kriittinen mediakasvatus kertoo visuaalisesta lukutaidosta, sen ongelmista ja ratkaisuista. Ymmärtääkseen kuvia olisi ymmärrettävä myös eri tulkintoja, joka puolestaan vaatii kulttuurista lukutaitoa. Olemme visuaalista pullamössösukupolvea (tai ainakin meitä kymmenen vuotta nuoremmat tuntuvat olevan), ja medialla on suurempi kasvatullinen osuus nuorisoon kuin esimerkiksi nykyopettajilla. Tämä aiheuttaa median luomaa identiteettien heijastusta; kuka olen vai olenko ei- kukaan? Big Brother- talo ei välttämättä anna oikeaa vastausta oman itsensä hakemisessa.
Miten opitaan tulkitsemaan mediaa kriittisesti? Tieto lisää tuskaa, mutta muutosta ei voi tapahtua ellei saada tietoa asiantuntevilta tahoilta, puolesta ja vastaan. Puolueettomuus olisi kova sana ja tuntuisi olevan punainen lanka tässäkin asiassa. Aina ei tarvitse olla veren maku suussa kritisoimassa jokaista mainosta ja Tv- ohjelmaa.
”Tyhmä ei ole se joka pyytää, vaan se, joka maksaa.”
-Jenni
Adobe Photoshop Day Cream?
Photshop on nykypäivänä yksi suurimmista kosmetiikkamainonnan apuvälineistä. Lehdistä on vaikea löytää yhtään mainosta, jossa mallilla olisi jäljellä luontaiset juonteet, todellinen vyötärönympärys tai muut inhimilliset puolensa. Moni järkyttyy nähdessään miltä Madonna, Britney Spears, Eva Longoria ja monet muut julkisuuden photoshop-kuurin käyneet henkilöt oikeasti näyttävät. Jopa moni mainosalalla tai muuten kauneudenhoitoalalla työskentelevä kertoo hämmentyneensä, kun on tajunnut mitä kaikkea kuvankäsittelyllä voikaan saada aikaan. Voidaanko siis odottaa, että kuka tahansa tavan tallaaja tajuaisi TÄYSIN, miltä Madonnan kuuluisi oikeasti näyttää?
Parin viime vuoden aikana on mainonnan realistisuuteen alettu kiinnittää entistä enemmän huomiota - ainahan mainonnan on tiedetty olevan yhtä fiktiivistä kuin Harry Potter, mutta asiaan ei ole uskallettu ottaa sen suuremmin kantaa. Eikä olla muistettu myöskään sitä tosiseikkaa, että osa ihmisistä, etenkin nuoret, saattavat kaikesta huolimatta uskoa saavansa kirjeen ensi lukukaudeksi Tylypahkaan. Faktahan kun on, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, enkä usko kuvan alareunassa olevan 4 sanan mittaisen tekstin "Mainosta on käsitelty digitaalisesti", kumoavan sitä illuusiota, joka verkkokalvolle on jo ehtinyt piirtyä.
Mutta mikä olisi sitten se paras keino, jolla realistisuutta täytyisi lähteä hakemaan? En usko, että kukaan photoshopia vastaan sotatantereelle lähteneistä oikeasti olisi vaatimassa täysin käsittelemättömiä kuvia mainontaan - ihmiset kaipaavat estetiikkaa, jota mainokset heille suovat. Tavoitteena olisi kuitenkin realistisoida nykyinen mainontatyyli, sillä nykyinen kuvankäsittelyn luomiskertomusta vastaava ihmeiden tekeminen on lähtenyt hieman lapasesta, eikä ihan vähääkään. Mainontaan tulisikin siis luoda realistiset ohjeet, miten paljon kuvaa voi käsitellä vastaamaan mainoksessa annettua lupausta. Vaikka mainos kuinka lupaisi kapeamman lantion tai virheettömän ihon, täytyisi Demi Mooren ja Twiggyn kaltaiset ylilyönnit karsia pois - tai etenkin ne ylilyönnit, joissa on onnistuttu niin hyvin ettei "kiinnijäämisen" vaaraa ole.
Dove on jo muutamien vuosien aikana tehnyt ns. osansa photoshopin ja nuorten itsetunnon vääristymiä vastaan. En väitä, että Dovekaan olisi mikään puhdas pulmunen joka olisi laittanut photoshopin täysin pannaan, mutta ainakin he tuovat asiaa esille mediassa, ja kertovat konkreettisesti mitkä asiat ovat mahdollisia. Suosittelenkin siis lämpimästi viettämään pienen elokuvahetken netin ihmeellisessä maailmassa, ja tutustumaan muutamaan kohuakin herättäneeseen pätkään, joilla pyritään lisäämään tietoisuutta kuvankäsittelyn laajuudesta ja horjuttamaan photoshopin ylivaltaa.
- Elina
maanantai 6. joulukuuta 2010
Laitetaan kemiat kohtaamaan!
Kaikki me ollaan erilaisia, uniikkeja. On siis mahdotonta olettaa, että työskentely erilaisten ihmisten kanssa olisi mutkatonta. Kaikille tulee eteen tilanteita, jolloin toteaa, etteivät henkilökemiat kerta kaikkiaan kohtaa. Mua ainakin kiinnostaa tutustua enemmän ihmisten vuorovaikutukseen ja sen ongelmakohtiin. Kirjallisuutta tästä aiheesta löytyy paljon, mistä voi päätellä, että aihetta todella on pohdittu ja se on aina ajankohtainen. Käteeni tarttui Tony Dunderfeltin Henkilökemia-kirja.
Yhteistyötaitojen kehittäminen on asia, johon kannattaa paneutua. Kirjassa lueteltiin erilaisia luonnetyyppejä ja keinoja, miten näiden tyyppien kanssa tulisi toimia, jotta yhteistyö toimisi parhaalla mahdollisella tavalla. Uskon, että pystyn hyödyntämään kirjan neuvoja tulevissa projekteissa sekä erilaisissa ryhmätöissä.
Henkilökemioihin tutustuminen antoi myös uutta näkökulmaa. Aiemmin olen ajatellut, että ihmisten kanssa toimeen tulemattomuus johtui yksinkertaisesti siitä, etteivät kemiat kohtaa. Nyt kuitenkin olen sitä mieltä, että toimeen tulemattomuuden syynä on liian vähäinen tieto, miten eri tyyppisten ihmisten kanssa tulisi menetellä. Ongelma ei välttämättä johdukaan toisen ”vääränlaisesta” luonteesta vaan omasta tietämättömyydestä/ kokemuksesta.
Mari
torstai 2. joulukuuta 2010
Kyökistä pilvenpiirtäjiin
- kirja-arvostelu
Naisten asema on ollut aina vähän kyseenalainen johtamis-maailmassa, tai ainakin ennen on ollut. Nykyään onneksi kaikki voivat ja saavat olla johtajia, jos heistä vaan luonnollisesti on siihen! Paljon on menty eteenpäin siitä, kun naiset ovat automaattisesti jääneet hellavahdeiksi ja mies tuo leivän pöytään.
Lois P. Frankel kertoo kirjassaan Luotu johtamaan siitä, kuinka naiset on hänen mielestään luotu johtamaan. Kaikki meidän ”tunneäly” ja ”miellyttävyysosamäärä” ovat synnynnäisiä lahjoja, joilla maailma voitetaan ihan 6-0. Kirjassa kerrotaan myös paljon siitä, kuinka jo arjen pyörittäminen on eräänlaista johtamista, joka vain siirretään työmaailmaan.
Kirja on mielenkiintoinen teos, joka pönkittää naisen asemaa. Teos sisältää paljon esimerkkejä tosielämän johtajanaisista, ja heidän kertomuksiaan on mielenkiintoista lukea. Mieleen jäi varsinkin Mary Kayn tapaus, jossa yksinhuoltajaäiti perusti muutaman tuhannen säästöillä miljoonabisneksen. Ei hullummin! Kirjassa on myös jonkun verran taulukoita ja kaavoja, jotka ovat varmasti hyödyllisiä jos jaksaa perehtyä kunnolla.
Vaikka kirja onkin helppolukuista tekstiä ja aihe on mielenkiintoinen, yksi juttu tässä kyllä hangertaa mieltä: Johtajan asemassa olevaa kehoitetaan tutustumaan alaisiinsa aidosti ja käyttämään aikaa kyselemällä kuulumisia, vaikka NAISELLA ON KOTONA PALJON HOMMAA TYÖPÄIVÄN JÄLKEEN. Näillä tarkoitetaan ruuan tekoa, pyykinpesua, lastenhoitoa jne. Miksei mies voisi sitten osallistua näihin kotitöihin, jos siis sellainen on? Vaikka nainen siis pääsisi johtotehtäviin, on hänen kuitenkin kivikauden aikaisen käsityksen mukaan myös tehtävä kaikki kotona. Onpa kummallista. Tästä kirjalle miinusta.
Jenna Saarinen
keskiviikko 1. joulukuuta 2010
Jennin runonurkka (teorian soveltaminen käytäntöön)
On kirjan tehnyt Seth Godin
ansaitseeko guru nyt oodin?
Hyvä markkinoija luo tarinan uuden
jot' asiakkaat lopettais marinan suuren.
Ken kertoo parhaan tarinan aina menestyy
mutt' matkimalla projektit vaan estyy.
Asiakkaalle täytyy luoda tarpeet
ja unohtaa massatarjonnat, karseet.
Syytä ois palvella tiettyä kohderyhmää
väärästä viinilasista juominen on ihan tyhmää.
Kunhan kerrot tarinan erilaisen
ja pidät pääsi omanlaisen
on avaimet menestykseen taskussas
onneksi tämä ei näy kirjaston laskussa.
Huono totuus on hyvää valhetta parempi;
jatkossa en ole projekteissa arempi.´
(perustuu löyhästi Seth Godinin "Kaikki markkinoijat ovat valehtelijoita- teokseen)
ansaitseeko guru nyt oodin?
Hyvä markkinoija luo tarinan uuden
jot' asiakkaat lopettais marinan suuren.
Ken kertoo parhaan tarinan aina menestyy
mutt' matkimalla projektit vaan estyy.
Asiakkaalle täytyy luoda tarpeet
ja unohtaa massatarjonnat, karseet.
Syytä ois palvella tiettyä kohderyhmää
väärästä viinilasista juominen on ihan tyhmää.
Kunhan kerrot tarinan erilaisen
ja pidät pääsi omanlaisen
on avaimet menestykseen taskussas
onneksi tämä ei näy kirjaston laskussa.
Huono totuus on hyvää valhetta parempi;
jatkossa en ole projekteissa arempi.´
(perustuu löyhästi Seth Godinin "Kaikki markkinoijat ovat valehtelijoita- teokseen)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)