Teorian soveltaminen käytäntöön: Juha Herkman ”Kriittinen mediakasvatus” 2007
Tulevia projekteja ja miksei ihan yleensä elämääkin varten perehdyin mediakriittisyyteen. Aihe on äärettömän kiinnostava ja AJANKOHTAINEN, pommitetaanhan meitä tavallisia kuolevaisia tarpeellisella ja tarpeettomalla infovyöryllä jatkuvasti (ääriesimerkkinä wikileaks, joka ei hyödytä kuin tekijöitään).
Herkmanin Kriittinen mediakasvatus kertoo visuaalisesta lukutaidosta, sen ongelmista ja ratkaisuista. Ymmärtääkseen kuvia olisi ymmärrettävä myös eri tulkintoja, joka puolestaan vaatii kulttuurista lukutaitoa. Olemme visuaalista pullamössösukupolvea (tai ainakin meitä kymmenen vuotta nuoremmat tuntuvat olevan), ja medialla on suurempi kasvatullinen osuus nuorisoon kuin esimerkiksi nykyopettajilla. Tämä aiheuttaa median luomaa identiteettien heijastusta; kuka olen vai olenko ei- kukaan? Big Brother- talo ei välttämättä anna oikeaa vastausta oman itsensä hakemisessa.
Miten opitaan tulkitsemaan mediaa kriittisesti? Tieto lisää tuskaa, mutta muutosta ei voi tapahtua ellei saada tietoa asiantuntevilta tahoilta, puolesta ja vastaan. Puolueettomuus olisi kova sana ja tuntuisi olevan punainen lanka tässäkin asiassa. Aina ei tarvitse olla veren maku suussa kritisoimassa jokaista mainosta ja Tv- ohjelmaa.
”Tyhmä ei ole se joka pyytää, vaan se, joka maksaa.”
-Jenni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti