totuusko kosmetiikasta?

Luin Rita Stiensin kirjan "Totuus kosmetiikasta - Parasta iholle, hiuksiin, meikkiin" kahdenkin projektin vuoksi. Olen mukana Tyky-illan järjestämisessä, sekä kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin päivän järjestämisessä nuorille. Halusin tutustua juuri kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin kosmetiikan muodossa - mikä on iholle ja ihmiselle hyväksi, mikä ei, ja miten omiakin ajatuksia asioista voisi päivittää. Olemme myös suunnitelleet ottavamme tyky-illan "työntekijöiksi" myös sellaisia henkilöitä, joilla ei ole ammatillista koulutusta ennestään, jolloin meidän tulisi neuvoa heille hieman käsihoitojen tekemistä ja muuta kauneudenhoitoon liittyvää, joten ajattelin kirjasta löytyvän vinkkejä myös näihin aiheisiin.

Ensinnäkin on todettava, että kirja on suoranainen ylitys luonnonkosmetiikalle. Vaikka Stiens onkin ulkomailla tunnettu kosmetiikasta puhuja, en ehkä sulata ihan kaikkea hänen kirjoituksiaan ottamalla asioista enempää selvää. Totta tietenkin, että luonnonmukainen kosmetiikka on varmasti parempaa, mutta välillä kirjoituksista saa sen kuvan, että maailmanrauhakin olisi mahdollista jos vain kaikki käyttäisivät luonnonkosmetiikaa. Kuitenkin, kirjassa on mielettömästi hyviä vinkkejä, ja suosittelenkin sitä jos haluaa tietää hieman enemmän kosmetiikasta ja sen vaikutuksista.

Kirjan teorioita ja tietoja pystyy hyvin soveltamaan projekteihin "tietomuodossa"; esimerkiksi hiuksiin haudehoitoa tehdessä on mukava kertoa asiakkaalle, miten hoitoaine vaikuttaa, mitkä ainesosat siinä vaikuttavat ja miten eri aineet eroavat toisistaan. Se ei ehkä ole konkreettista työtä tapahtuman onnistumisen suhteen, mutta varmasti tekee tilaisuudesta asiantuntevamman, ja osallistujat tuntevat saavansa muutakin kuin vain kiva hoidon - myös tietoa, jolla he voivat itse vaikuttaa omaan hyvinvointiinsa.

Kirja on myös siinä mielessä mielenkiintoinen, että se kertoo hyvin paljon erilaisista kosmetiikkayrityksistä. Tämän avulla pystyy itselle selkeyttämään, mikä yritys omistaa minkäkin kosmetiikkamerkin, mistä on varmasti hyötyä jos tulevaisuudessa onnistuu tekemään yhteistyötä isompiekin kosmetiikkamerkkien kanssa - onhan asiantuntevaa tietää, mitä tuotteita yritykseltä löytyy ja millainen yritys yleisestikin on, vaikkakin vain pieneltä pintaraapaisulta.

- Elina

Laitetaan kemiat kohtaamaan!

Kaikki me ollaan erilaisia, uniikkeja. On siis mahdotonta olettaa, että työskentely erilaisten ihmisten kanssa olisi mutkatonta. Kaikille tulee eteen tilanteita, jolloin toteaa, etteivät henkilökemiat kerta kaikkiaan kohtaa. Mua ainakin kiinnostaa tutustua enemmän ihmisten vuorovaikutukseen ja sen ongelmakohtiin. Kirjallisuutta tästä aiheesta löytyy paljon, mistä voi päätellä, että aihetta todella on pohdittu ja se on aina ajankohtainen. Käteeni tarttui Tony Dunderfeltin Henkilökemia-kirja.

Yhteistyötaitojen kehittäminen on asia, johon kannattaa paneutua. Kirjassa lueteltiin erilaisia luonnetyyppejä ja keinoja, miten näiden tyyppien kanssa tulisi toimia, jotta yhteistyö toimisi parhaalla mahdollisella tavalla. Uskon, että pystyn hyödyntämään kirjan neuvoja tulevissa projekteissa sekä erilaisissa ryhmätöissä.

Henkilökemioihin tutustuminen antoi myös uutta näkökulmaa. Aiemmin olen ajatellut, että ihmisten kanssa toimeen tulemattomuus johtui yksinkertaisesti siitä, etteivät kemiat kohtaa. Nyt kuitenkin olen sitä mieltä, että toimeen tulemattomuuden syynä on liian vähäinen tieto, miten eri tyyppisten ihmisten kanssa tulisi menetellä. Ongelma ei välttämättä johdukaan toisen ”vääränlaisesta” luonteesta vaan omasta tietämättömyydestä/ kokemuksesta.

Mari

Uuteen nousuun!

Sokos hotel Vaakuna -projektin kaaduttua inspiraation löytäminen uudelleen oli hankalampaa kuin mitä luulin. Niinpä päätin sitten etsiä uutta inspiraatiota kirjoista. Tilanteeseeni parhaiten sopiva kirja löytyi sen nimen perustella: Kasvun vimma (Helinä Hirvikorpi & Eila Swanljung 2008). Alusta alkaminen ei ollut niinkään haluttomuudesta kiinni vaan ennemminkin siitä, ettei tiedä mistä aloittaa ja mitä aloittaa. Siinä mielessä kirjan nimi sopi hyvin ongelmaani. Kirja kertoo lähinnä miten yrityksen saa nousemaan ja kasvamaan, mikä ei sinänsä liity projektien tekoon paitsi, että yrityksessähän tässä projekteja tehdään. Neuvoja, joita kirjassa annetaan, pystyy helposti soveltamaan projektityöskentelyyn ja ne antoivat ainakin mulle uutta puhtia. Tässä ne tulevat, kirjan neuvot ja miten niitä sovellan:

1. Kannustava ilmapiiri eli pidän mieleni positiivisena ja asenteen kohdallaan
2. Enemmän porkkanoita, vähemmän keppiä eli asetan itselleni tavoitteen enkä lannistu pienistä takapakeista
3. Panosta omaan osaamiseen eli luotan siihen,että OSAAN!
4. Rohkaistu verkottumaan eli avun pyytäminen ja yhteistyön tekeminen on enemmän kuin suositeltavaa
5. Keskity olennaiseen eli turha stressaaminen pois ja teen projekteja, jotka antavat haastetta ja ovat mielekkäitä

"Suurinta ei ole se, ettei koskaan kaadu vaan se, että pystyy nousemaan" -Vince Lomband

Mari

"Muistakaa hyvät ihmiset, että tämä satu, kuten useimmat sadut, on puoliksi totta."

"Igglo on esimerkki muutoksesta, joka alkoi pienestä oivalluksesta. Pienestä oivalluksesta kasvoi suuria tavoitteita, joissa vain taivas oli kattona. Igglo saavutti lyhyessä ajassa huikean menestyksen, nousi markkinoiden kolmanneksi ja keräsi huomiota ja palkintoja enemmän kuin luultavasti mikään toinen yritys. Igglosta tuli ilmiö.Tämä on kertomus siitä, kuinka kaikki tehtiin. Olipa kerran idea ja konsepti, kunnes eräänä päivänä alkoi firman, brändin ja kulttuurin rakentaminen. Pantiin pyörät pyörimään." BookPlus.fi  

Lukiessani ryhmämme lukupiirikirjaa Brändi kulmahuoneeseen!, osui silmiini yksi esimerkki Igglosta, asunnonvälitysportaalista. Esimerkki oli siinä mielessä epätavallinen, että se kertoi ideasta, todella upeastakin ideasta, jota ei vain osattu käsitellä ja joka sen vuoksi koki kovan kohtalon. Kun muutaman viikon päästä sattui koulumme kirjastossa silmieni eteen kirja "Igglo, taivas kattona", oli opus pakko ottaa mukaan.

Vaikka itseäni ei asunnonvälitys tai muu siihen liittyvä ammatti ole koskaan kiinnostanutkaan, olin hyvin yllättynyt miten mielenkiintoinen kirja olikaan. Melkein kuin olisi lukenut romaania, jossa oli juoni ja koko ajan odotti mitä tapahtui seuraavaksi - vaikkakin loppuratkaisu oli jo tiedossa. Kirja ei ehkä ole paras ohjenuora kiinteistöalalle havittelevalle, mutta se on kyllä ehdottomasti mieletön opas jokaiselle, joka haluaa tietää miten ei pidä toimia jos ei halua tappaa firmaansa ja murskata hienoa ideaa.

Kirjan kirjoittaja, Matti Kaaso, oli yksi Igglon sisäpiiriläisistä. Kirja on kirjoitettu 2008, Igglon tappion aikoihin, kun kirjoittaja oli jo jättänyt yrityksen. Siitä huolimatta, vaikka kirjasta helposti löysikin viittauksia henkilöihin, teksti ei ollut syntien langetus kenenkään päälle. Kirja kertoo, kuinka pienet asiat unohtamalla voi päälle kaatua isojakin asioita. Ja sen, kuinka isolla rahalla ei saa aina aikaan isoja tuloksia, jos niitä ei osaa käyttää oikein.

Kirjan oppeja on varmasti helppo soveltaa jokaiseen projektiimme niin nyt koulussa kun sen jälkeisessä elämässä. Järkeistäminen, suunnittelu, tulosten tarkastelu, pitkäjänteisyys ja organisointi ovat asioita jotka Igglon porukalta pääsi unohtumaan, mutta joita toivon jokaisessa projektissa meidän käyttävän. Jos ei tunne historiaa, historia toistaa itseään myös tässä asiassa. Nyt on ehkä kasvanut ymmärrys myös projektien suunnittelun tärkeydestä - aina ei ymmärrä miksi esimotorola olisi oikeasti jollain lailla tärkeä lipare, mutta unohtamattomuuden seuraukset ymmärtäessä sitä tajuaa mitä kaikkea suunnittelulla voikaan saada aikaan tai ehkäistä. Ehkä myös tiimipäiväkirjaa oppii täyttämään, kun tajuaa miten paljon ideaa vie eteenpäin toteutuksen onnistumisen seuranta ja kehittyminen, sekä tiimiporukan avoimuus ja keskusteluyhteys.

Suosittelen kirjan lukemista jokaiselle, joka joskus haluaisi perustaa yrityksen, joka ajattelee keksineensä hienon idean tai joka haluaisi joskus päästä tekemään jotain todella hienoa ja suurta. Aina ei paras tapa ole lukea vain menestystarinoita ja ottaa niistä oppia, vaan selvittää mitä virheitä muut ovat tehneet, kiertää ne kuopat ja hyvällä tuurilla mokata itse vain pikkujutuissa ja päästä nousemaan omista kuopistaan omin jaloin. Vaikka Igglo jäikin monien mieleen, etenkin termillä "tehdä igglot", ei kukaan yritys varmaankaan halua samaa kohtaloa minkä Igglon idea joutui lopulta kokemaan. Tämän vuoksi kirja kannattaa lukea läpi, tai ainakin vilkaista sivuilta löytyvät mainoskuvat sekä rekrytointi-ilmoitukset. Niitä katsellessa tulee pakostakin ajateltua, miksei itse ole keksinyt yhtä mahtavia ideoita!

"Kun ajatuksia on tarpeeksi, lisätään keittoon innovaatiota ja visioita. Kun visioita on tarpeeksi, kerätään tietoa, näkemyksiä ja kokemuksia. Kun tietoa on tarpeeksi, lisätään tavoitteita ja keinoja. Kun tavoitteita on tarpeeksi, haetaan työkalut. Näillä rakennetaan missio ja tikapuut, joilla maaliin mennään. Strategia tekee sen, minkä innovaatio synttää ja missio piiskaa." Igglo, taivas kattona.

- Elina

Ota riskejä!

- Teorian soveltamista käytöntöön

”Me ollaan tehty tämmösiä projekteja.” ”Me perustetaan semmonen kauneushoitola, jossa on kaikki peruspalvelut.” Siis mitä? Tavallisia, itseään toistavia projekteja ja samanlaisia yrityksiä tuntuu riittävän. Miksi? KOSKA EI USKALLETA OTTAA RISKEJÄ.

Erottuakseen joukosta ihmisten pitäis uskaltaa olla ainutlaatuisia, toisien sanoen olla oma itsensä. Tyhmältäkin tuntuvat ideat voivat oikeesti poikia vaikka mitä! Tätä sanomaa mulle opetti Seth Codinin ISO MUU – Erotu joukosta –kirja.

Kirjassa puhuttiin paljon rajojen rikkomisesta ja heittäytymisestä. Sääntöjä noudattavia ei huomata koskaan. Siispä, kun seuraavan kerran suunnittelen jotain projektia, aion käyttää tyhmiä ajatuksiani, rikkoa perinteitä, poistua mukavuusalueeltani ja kuunnella sydäntäni.  Kaikki turvalliselta tuntuva voi mennä saman tien roskiin. Turha huolehtiminen ja stressaaminen (joka on mulla ollut sen luokan ongelma että hermot menee :D) on kuolemaksi, joten projektia pitäisi suunnitella suurella intohimolla ja tekemisen ilolla!

Tylsä meininki ei auta ketään, vai kenelle muka on jäänyt jostain projektista hyvä maku suuhun kun työtä on tehty verenmaku suussa ja riidelty? Vaikka lopputulos oliskin ollut hyvä, ei työhön tartu innolla. Joten projektissa pitää rentoutua ja pitää hauskaa! Ja tämähän ei tietenkään että työt tehtäisiin huonosti, vaan myönteisemmällä asenteella. Näin mä ainakin teen. :)

JENNA