- Teorian soveltamista käytöntöön
”Me ollaan tehty tämmösiä projekteja.” ”Me perustetaan semmonen kauneushoitola, jossa on kaikki peruspalvelut.” Siis mitä? Tavallisia, itseään toistavia projekteja ja samanlaisia yrityksiä tuntuu riittävän. Miksi? KOSKA EI USKALLETA OTTAA RISKEJÄ.
Erottuakseen joukosta ihmisten pitäis uskaltaa olla ainutlaatuisia, toisien sanoen olla oma itsensä. Tyhmältäkin tuntuvat ideat voivat oikeesti poikia vaikka mitä! Tätä sanomaa mulle opetti Seth Codinin ISO MUU – Erotu joukosta –kirja.
Kirjassa puhuttiin paljon rajojen rikkomisesta ja heittäytymisestä. Sääntöjä noudattavia ei huomata koskaan. Siispä, kun seuraavan kerran suunnittelen jotain projektia, aion käyttää tyhmiä ajatuksiani, rikkoa perinteitä, poistua mukavuusalueeltani ja kuunnella sydäntäni. Kaikki turvalliselta tuntuva voi mennä saman tien roskiin. Turha huolehtiminen ja stressaaminen (joka on mulla ollut sen luokan ongelma että hermot menee :D) on kuolemaksi, joten projektia pitäisi suunnitella suurella intohimolla ja tekemisen ilolla!
Tylsä meininki ei auta ketään, vai kenelle muka on jäänyt jostain projektista hyvä maku suuhun kun työtä on tehty verenmaku suussa ja riidelty? Vaikka lopputulos oliskin ollut hyvä, ei työhön tartu innolla. Joten projektissa pitää rentoutua ja pitää hauskaa! Ja tämähän ei tietenkään että työt tehtäisiin huonosti, vaan myönteisemmällä asenteella. Näin mä ainakin teen. :)
JENNA
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti